|
||
|
||
|
2004 KNIPI:
Matkustaja-levyn päiväkirjamerkintöjen jälkeen on tullut tehtyä aikamoinen määrä keikkoja, menetetty lopullisesti meidän Mikkomme mutta saatu tilalle Anssi, josta yllättävän nopeasti tuli meidän Anssimme, julkaistu kokoelmalevy, vietetty 30 viikkoa listalla, josta pari viikkoa virallisen listan kakkossijalla jännittäen että meniskös ykköseksi (pirun Simon & Garfunkel! Kosto elää!), saatu pari kultalevyä ja tehty lisää keikkoja. Kaiken tämän keskellä ei ole ollut kovinkaan paljon aikaa tehdä biisejä. Havahduin tässä yksi päivä ajatukseen, etten ole tehnyt Matkustajan jälkeen kuin yhden biisin ja siitäkin on jo vuosi. Kyseisen biisin tein viime syksynä 2003 kun meillä oli pieni keikkatauko. Esitin biisin ensimmäisen kerran jätkille soundcheckissä Jyväskylän Lutakossa 5.11.2003. Olin havaitsevinani Sampossa pientä innostusta ja parin päivän päästä tein biisistä ensimmäisen demoversion Sampon kannettavalla tietokoneella Torniossa Matkakoti Hetassa. Seuraavan päivän iltana Oulun keikan jälkeen lähdettin ajamaan Helsinkiin. Bussissa kuunneltiin biisiä ja muutaman aikakapselin jälkeen laulettiinkin jo taustalauluja mukavassa pikkuhönössä. Biisi on siitä lähtien kulkenut työnimellä Tornio. Tämän tapauksen jälkeen biisejä syntyi harvakseltaan. 17.5.-21.5.2004 vietimme Mikin landella Inkoossa viisi päivää ja kävimme läpi ideoita. Soitelimme aamusta iltaan ja annettiin mini-discin äänitellä. Loppujen lopuksi saimme kasaan 15 biisiaihiota. Eli periaatteessa ihan hyvää ja valmista kamaa, ainoastaan tekstit puuttui. Viikon päätteksi teimme myös vähän edistyneemmän version Tornio-biisistä. Soitin biisin tuottajallemme Lasse Kurjelle ja levy-yhtiömme edustajalle Kari Hynniselle. Kummankin palaute oli muistaakseni sellaista hyväksyvää nyökkäilyä... Kummaltakin tuli myös jotain pientä narinaa sovitusideoistamme... Treenikämpälle ei päästy kertaakaan. Ei niin, että sellaiselle olisi ollut tilaustakaan, koska biisimateriaalia ei yksinkertaisesti ollut. Keikkoja oli joka viikonloppu eikä energiaa uuden materiaalin tekemiseen tahtonut riittää. Hollolan Petrax studion olimme kuitenkin saaneet varatuksi 8.11.-12.11.2004 . Mua alkoi joskus syyskuussa hieman mietityttämään mitä biisejä me oikein siellä äänittäisimme. Lähes puolitoista vuotta kestänyt keikkailu päättyi Rovaniemelle lokakuun 2. Koko kotimatkan mulla oli hieman haikea fiilis. Pari päivää vietin sit melko paskoissa fiiliksissä tietäen että nyt loppui hauskuus ja varsinainen duuni odottaa... Seuraavat pari viikkoa meni soitellessa, sekoillessa ja raapustellessa ajatuksia paperille. Parin viikon jälkeen alkoi tapahtua. Ensiksi sain tehtyä neljä säettä työnimellä kulkevaan Vuokses sun-kappaleeseen. Tein kotona siitä demon ja diggailin. Vähän sellaista Simon & Garfunkel -meininkiä :o) Mielessä alkoi myös pyöriä eräs toinen biisi joka tästä lähtien kulkeekoon nimellä Asfaltti. Siitäkin tein demon ja joka ikinen vapaa hetki minkä löysin, yritin saada siihen tekstiä aikaiseksi. Pikkuhiljaa rupesin pääsemään alkuun ja se tuntui mahtavalta. maanantai 11.10.
Päätämme pitää palaverin koko bändin ja Lassen kanssa niin pian kuin vaan mahdollista. Erottuamme laittelen jengille viestiä toisensa perään. Tekstiviestirumban jälkeen tapaaminen saadaan sovittua jo heti keskiviikoksi. tiistai 12.10.
keskiviikko 13.10.
Illalla Mikki soittaa ja ihmettelee kun ei ole ollut tietoinen koko tapaamisesta. Tekstiviestini oli kadonnut jonnekin tiedon valtatielle. D'oh! No, treenit passaa Mikille. Mahtavuutta. Soitan Anssille ja tarkistan käykö treenit hänelle. Kyllä käy. Mahtavuutta. perjantai 22.10.
Siirrymme Tornio-biisiin. Biisihän siis demottiin jo kertaalleen koko bändin toimesta Mikin landella. Lasse oli kuitenkin sitä mieltä että sovituksen pitäisi olla mahtipontisempi jotta biisistä saataisiin kaikki irti. Hieman päänvaivaa sovitus tuottaa mutta ei mitään sen kummempaa. "Oikea" ratkaisu löytyy muutamien soittokertojen jälkeen. Anssi kokeilee pystybassoa ja Mikki soittaa mun rytmikitara-osuuden pianolla. Minä leikin vähän wah-pedaalilla. Hyvältä soundaa. keskiviikko 27.10.
keskiviikko 3.11.
Seuraava biisi joka käydään läpi onkin sitten vähän hankalampi. Hyvänkuuloinen biisi mutta Sampoa ja mua vähän häiritsee liikaa Coldplaylta kuulostava rumpukomppikela. Sahataan biisiä suuntaan ja toiseen. Paikoitellen kuulostaa hyvältä mutta mitään tajunnanräjäyttävää ideaa emme saa aikaiseksi. Paras jättää biisi hautumaan. Päätämme treenit hyvillä mielin ja mietimme kuinka matkustaisimme Hollolaan. Sampo päättää hoitaa Kengurumeiningin auton. Hyvähyvä. KNIPI & SKELE: HOLLOLA 8.11.-13.11.
Tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus kun viimeksi ollaan Hollolassa oltu. Siitä on muuten aikalailla tasan kaksi vuotta kun viimeksi olimme täällä. Silloin tehtiin muistaakseni miksauksia ja laulettiin Älä koskaan ikinä muutu sekä Sinä vain uudestaan. Ai niin, yritettiinhän me saada valmiiksi se eka versio Matkustajastakin. Siitä viikosta jäi kyllä vähän ankeet muistikuvat. Ihme että ollaan vielä kasassa. Toivottavasti vastaavaa ei tarttis enää kokea. Tämän viikon tavoitteena on ensisijaisesti alkuun pääseminen. Kaksi biisiä on tarkoitus saada valmiiksi ainakin suurimmilta osin. Aloitamme äänitykset Asfaltilla. Yritämme kovasti saada koko bändiä nauhalle yhtä aikaa mutta se osoittautuu vähän turhan vaikeaksi. Lopulta Sampo ja Anssi soittaa biisin kaksistaan läpi muutaman kerran. Muistaakseni ensimmäinen otto osoittautuu parhaaksi. Siihen perään minä yritän soittaa biisiin sähkökitaraa mutta se ei tunnu istuvan biisiin sitten millään. Akustinen on sittenkin parempi. Tämän jälkeen laulan biisiin demolaulun jotta olisi hieman tietää missä kohtaa biisiä mennään äänitysten jatkuessa. Skele soittaa upean sähkökitararaidan ja kaiken kaikkiaan tämä biisi alkaa kuulostamaan hienolta. Seuraavana vuorossa Tornio. Tästä biisistä meistä kenelläkään ei oikein ole mitään sen suurempaa visiota (paitsi ehkä Lassella). Sampo soittaa narulle komean rumpuraidan jonka jälkeen Mikki soittaa kappaleeseen pianoraidan. Tiistaina äänitetään Tornio-biisiin Anssin bassoraitoja, Knipin akustista sekä Skelen slide-kitarat ja uljaat "länkkärisoundit" eli vahvasti kaiutetut pitkät soinnut tremololla. Knipin akustiseen laitetaan vähän säröä ja wah-wahia ja Sampo tuplaa sen kellopelillä. Ripeästi tuntuu menevän, ja työpäivät päätetään jo kauan ennen keskiyötä eli kenenkään ei tarvitse yömyöhään äänitellä niin kuin ennen vanhaan. Nyt voidaan siis keskittyä saunomiseen, dvd:n katsomiseen ja pienimuotoiseen kaljoitteluun ;) Keskiviikkona tehdään lead-lauluja ja stemmoja sekä kellopelit Tornioon. Instrumentit on pääosin tehty. Torstaina äänitellään vielä pianoa ja lauletaan Tornio uudestaan. Hynnisen Kari tulee kuuntelemaan mitä ollaan saatu aikaan. Sampo ja Anssi lähti perjantaina keikalle Jore Marjarannan kanssa. Perjantaina kinastellaan vähän jousien käytöstä. Eihän Egotripin studiosessiot nyt ilman kinastelua voi päättyä... Tehdään viimeiset stemmat ja miksataan Tornio. Siitä tulee hieno, 60-lukuinen fiilis varsinkin Knipin kitaran ja Sampon kellopelin yhteissoitosta ja rumpujen soinnista. Ei kysyttävää. Asfalttia ei ehditty tehdä aivan loppuun, ja se jäi vielä vähän auki. Tuntui siltä, että sovituksesta puuttui se viimeinen silaus - joko se ei ollut tarpeeksi rosoinen tai sitten se ei ollut tarpeeksi akustinen. Viimeistely jää myöhempään, mutta itse biisissä ei ole vikaa. Kaiken kaikkiaan saatiin kuitenkin aika paljon tehtyä ja aika vähällä vaivalla. Ennen seuraavaa sessiota 24-29.1. 2005 pidettiin muutamat treenit Lassen kanssa. Päätettiin että tehdään pari Mikin biisiä - em. Coldplay- biisi eli "Rakkaani" sekä työnimellä "Valta naisille" kulkeva hitaampi biisi. Lassella ei ollut paljon lisättävää meidän sovituksiimme, joten muutamat treenit katsottiin riittävän. Knipi ja Lasse ovat Mikin biiseistä niin innoissaan että innostuvat eräässä maamme suurimmista viikkolehdissä julistamaan meidän työstävän ylivoimaisesti parasta levyämme. Ja kuten tiedätte: jos se kerran lehdessä lukee, sen on oltava totta :o) Mainittakoon myös että Knipi ja Skele esittivät Tornio-biisin ensimmäistä kertaa julkisesti Yhteinen Asia -konsertissä tammikuun alussa. 2005 KNIPI: HOLLOLA 24.-29.1.
Hollolaan matkaamme taas 24.1. aamulla. Päivän aloitamme tuttuun tapaan pikkasilla kahveilla ja Tiina- emännän sämpylöillä ja marjapiirakalla. Paremmin ei päivä voisi alkaa. Tällä viikolla on tarkoitus saada valmiiksi seuraavat kaksi kappaletta: "Rakkaani" sekä "Valta naisille". Mukana menossa Anssi Maasalo "pojken med bas", tuottajamme Lasu-Petteri ja äänittäjämme Jürgen. maanantai 24.1.
tiistai 25.1.
Sit siirrytään Valta naisille-biisiin. Meillä oli suunnitelmissa äänittää tää livenä, siis niin että kaikki soittaisivat biisin samanaikaisesti nauhalle. Huomaamme kuitenkin parin tunnin säätämisen jälkeen ettei se yksinkertaisesti onnistu. Liikaa ongelmia: monitorointi tökkii ja kaikki on muutenkin syvältä. Mennään Skelen kanssa kattelemaan dvd:tä ja annetaan Sampon, Anssin ja Mikin soitella rauhassa. Tämä osoittautuu loistavaksi ratkaisuksi. Muutaman tunnin kuluttua homma on hoidettu ja jälki on hienoa. Sampo ja Anssi ovat muuttaneet sovitusta enemmän groovimpaan suuntaan. Mikki äänittää myös demolaulun. Illalla äänitämme Skelen kanssa mahtavia skebuli-juttuja. Minä Valta naisille-biisiin ja Skele Rakkaani-biisiin. Skele soittaa aivan mahtavan soolon. keskiviikko 26.1.
Ai niin, Hynnisen Kari ilmestyy paikalle. Kerrottakoon että viime vuoden lopussa Kari päätti jättää fuusioituneen SonyBmg:n ja perustaa oman levy-yhtiön. Mehän olemme käytännössä olleet ilman voimassa olevaa levytyssopimusta kokoelman jälkeen ja olemme vain odotelleet että mitä tuon fuusioitumisen kanssa käy. Suuri osa BMG:stä lähti kävelemään jo aikaisemmin syksyllä, mutta Kari sinnitteli vuoden loppuun saakka. Koko ajan on ollut aika selvä juttu että me menemme Karin mukaan minne ikinä sitten päätyykin. Karin ja nyt siis myös meidän uusi levy-yhtiömme on nimeltään Suomen Musiikki Oy. Allekirjoitamme sopimuksen ruokapöydän ääressä, Tiinan mahtavien jälkiruokien odottaessa ja shampanja-laseja kilisyttäen. Jakelun, promootion, markkinoinnin jne tulee tulevaisuudessakin hoitamaan SonyBmg. Yhteistyömme on sujunut hyvin ja molemmat osapuolet haluavat jatkaa. torstai 27.1.
perjantai 28.1.
Viikko meni siis oikein hyvin, muutamia pieniä hankaluuksia lukuunottamatta. Nyt on siis neljä biisiä äänitettynä. Tätä kirjoittaessani olen just saanut pientä viilausta vaille valmiiksi yhden uuden biisin joka kulkee työnimellä "Yksinäisyys". Mutta siitä enemmän sitten joskus. maanantai 31.1. - 2.2.
Illalla Hynninen soittaa ja kertoo diggailevansa. Mulla on ollut sellainen ajatus että siihen pitäisi saada sello tai kaksi. Hynninen soittaa samantien ex-Apocalyptica miehelle Max Liljalle joka lupaa tulla vetämään. Hienoa. KNIPI: tiistai 8.2.
Bändin ulkopuolella olevat ihmiset eivät välttämättä aina tajua kuinka haavoittuvainen biisintekijä voi olla ja kuinka paljon palaute hänelle voi merkitä. Mulle henkilökohtaisesti tärkein kriitikko, ainoa kenen mielipiteen oikeasti haluan ja tarvitsen on tämä bändi. Sekä tietysti tuottajamme ja Hynnisen Kari. Se, että joutuu itse kerjäämään palautetta kun mitään ei kuulu, on vitun lannistavaa. KNIPI: torstai 3.3.
maanantai 7.3.
keskiviikko 9.3.
Käydään myös läpi "Yksinäisyys". Ilmeisesti jengi on siitä digannut vaikka mitään palautetta ei kuulunut. Sahataan biisiä edestakas muutamaan otteeseen erilaisina versioina kunnes oikea ratkaisu, ainakin bändisoiton kannalta, tuntuu löytyvän. Saamme biisin kuulostamaan vähän joltain "Tavarat autoon" ja joltain U2 biisin sekoitukselta... keskiviikko 16.3.
Mikillä on tarjolla uusi biisi jossa kuulemma teksti aika hyvällä mallilla. Biisi kuulostaa lupaavalta. Melodiasta tulee jotenkin mieleen joku Elvis Costellon biisi. Oliver's Army tai joku... Käymme läpi muutamaa eri sovitusideaa, mutta emme kuitenkaan oikein tahdo päästä yhteisymmärrykseen. Jätämme biisin muhimaan. Ehkä me olemme ensi kerralla viisaampia. torstai 17.3.
sunnuntai 20.3.
maanantai 21.3.
torstai 31.3.
Käydään pikaisesti läpi Yksinäisyys ja vaihdetaan muutama sana Nämä ajat-biisistä, jonka jälkeen lähdemme keikkamyyjämme luo kattelemaan mitä keikkoja olisi tarjolla kesäksi. Kesällä tarjolla enemmän keikkoja kuin mitä olin odottanut. Yhtäkkiä tajuan että jos levy julkaistaan tänä vuonna, tulee kaiken olla valmista viimeistään syyskuun alussa. Tämä sisältää paitsi levyn biisit, kannet, valokuvat, mahdollinen video jnejnejne... Pohdimme mahdollista levynjulkaisun myöhäistämistä. KNIPI: keskiviikko 6.4.
Puhutaan vähän tulevan session biiseistä. Sovitaan etttä ainakin "Yksinäisyys" ja "Nämä ajat eivät ole meitä varten" äänitetään. Lasse ei diggaa meidän Nämä ajat-sovituksesta. Yllätys! Sovimme kolmet treenit ennen äänityksiä. torstai 7.4.
sunnuntai 10.4.
maanantai 11.4.
Mulla on fiilis että nyt homma loksahti kohdalleen. Mitenköhän tätä uutta sovitusta nyt oikein luonnehtisi...? Siitä tuli vähän niinkuin Electric Sauna soittaisi jotain Motown-biisiä... Tai en mä tiedä. No, hyvä siitä tuli. tiistai 12.4.
Yksinäisyyttä ei saada toimimaan. Ei sitten millään! Lasse on sitä mieltä että mun kotona tekemäni demosovitus on parempi kuin bändiversio. Päätämme tehdä biisin studiossa niin, että minä soitan kitaran ja demolaulan biisin metronomin tahdissa, ja sit vasta ruvetaan sovittamaan biisiä. Tällä tavalla saamme olennaisen, eli melodian ja sanat, ns. korttitalon tukipilariksi. Ihan mielenkiintoinen lähestymistapa. Näin teimme viime levylle mm. Toisinaan, Onneton ja Tarpeeton mies-biisit. Niin ja tietysti Mustin. keskiviikko 13.4.
torstai 14.4.
perjantai 15.4.
maanantai 18.4. - lauantai 23.4. Hollola
Maanantaina äänitimme rummut, basson ja kitarat Nämä ajat eivät ole meitä varten-biisiin. Pystytimme kaikki soittimet ja vahvistimet samaan huoneeseen ja annoimme metelille vallan. Homma sujui helposti ja nopeasti. Kaikki livenä nauhalle. Tällä tavalla pitää ehdottomasti äänittää useammin. Yleensä me kannetaan kaikki vahvistimet eri huoneisiin jotta ei tulisi vuotoa rumpuraidoille. Sit seistään samassa huoneessa luurit päässä! Minua se on aina vaivannut. Soittaa nyt luurit päässä! Se ei tunnu livenä soittamiselta. Äänittäjämme Jyrki oli lukenut jostain äänittäjälehdestä, että David Bowien joku levy on äänitetty niin, että vahvistimet ovat rivissä vastakkain eli muodostavat tavallaan käytävän joka johtaa rumpuihin. Silloin ei vuotoa pitäisi syntyä juuri lainkaan. Ja totta tosiaan. Se hirvee mekkala mikä syntyi kun basso ja kitarat huusivat samassa huoneessa ei pahemmin tarttunut rumpuraidoille. Mua henkilökohtaisesti ei pieni vuoto siellä sun täällä häiritse kunhan fiilis on kohdallaan, mutta ymmärrän kyllä että jos sitten jotain pitäisikin äänittää uudelleen, niin onhan se ärsyttävää jos vanha raita kuuluu alta eikä sitä saa pois... Homma meni niin nopeasti että ehdittiin hyvin äänittää Mikin uus biisi heti perään samoilla säädöillä. Mikki otti myös kitaran käteensä ja äänitämme rummut, basson ja kolme kitaraa yhtäaikaisesti. Improvisoitiin biisiin uusi intro josta tuli oikein mainio Uukakkos-tyylinen huiluäänihässäkkä. Soiteltiin biisiä muutamaan otteeseen ja homma oli siinä. Ihanan helppo päivä. Laulettiin vielä demolaulut kumpaaankin ja päivä oli pulkassa. Tiistaina oli vuorossa Yksinäisyys. Kenelläkään ei oikeastaan ollut kovinkaan suurta visiota miten tämä biisi tulisi sovittaa joten päätimme mennä peppu edellä puuhun ja äänittää ensimmäiseksi akustinen kitara metronomin kanssa ja sit vasta kehitellä jotain sovituksia muille instrumenteille... Akustisen jälkeen lauloin demolauluraidan jonka jälkeen Sampo soitti yhdelle raidalle pelkän bassorummun, toiselle sudeilla komppipeltiä ja kolmannelle virveliä. Tämän jälkeen Skele ja Mikki lisäilivät kitara- ja pianojuttujaan. Viimeiseksi Anssi äänitti basson. Biisi onnistui mielestäni täydellisesti yhdistämään meikäläisen yksin tekemän demon ja treenikämpällä kokeilemamme bändisovituksen kaksi eri maailmaa. Keskiviikkona teimme vielä jotain instrumenttien päälleäänityksiä, m.m. meikäläisen kuolemattoman Hammond-raidan, Skelen hienot lap-steel/kantele- sekä äänirauta-raidat ja Sampon tamburiinit, mutta loppuviikko meni suurimmaksi osaksi laulaessa. Laulut onnistuivat hyvin. Varsinkin Yksinäisyyteen Mikki sai ladattua todella hienon fiiliksen. Uskon että kun kuulette biisin, olette samaa mieltä. Yksinäisyyden kertosäkeeseen keksimme myös todella hienon alastemman joka tuntui vievän biisiä aivan uusiin ulottovuuksiin. Olen siitä kovin ylpeä. En tiedä välittyykö tämä kirjoitettuna yhtään, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin... Olimme äänittäneet Mikin lauluraitaa k.o. biiisiin Lassen kanssa noin kolme tuntia ja olimme suht väsyneitä. Biisin toisessa säkeessä on kohta jossa lauletaan "Syleile minua niinkuin syleilisit vanhaa ystävää". Tässä vaiheessa Mikki keskittyi enemmän biisin fiilikseen ja yhden oton aikana artikulaatio alkoikin olla sen verran skutsilla että se kuulosti siltä kuin Mikki olisi laulanut "Syö minua niinkuin söisit vanhaa ystävää". Minun ja Lassen mielestä tämä oli tietysti hauskinta mitä olimme kuulleet viiteen tai kymmeneen vuoteen ja makasimme tarkkaamon lattialla ja kikatimme kuin pienet tytöt. Tätä Mikki ei onneksi nähnyt vaan jatkoi laulamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Keksimmekin Lassen kanssa aivan uuden merkityksen koko tekstille. Tästä lähtien laulu kertoi tyypistä joka söi kaikki johon rakastui. Varsinkin kohta missä puhutaan "rakkauden julmuudesta" tuntui olevan erityisen hilpeä... Jep jep. Viikon saldo: Nämä ajat eivät ole meitä varten = Muutamaa torvisovitusideaa vailla valmis. Yksinäisyys = Muutamaa torvisovitusideaa vailla valmis. Iloinen = laulua ja paria kitarajuttua lukuunottamatta hyvin lähellä valmista. Jossain vaiheessa huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa kävimme Mikko Karjalaisen ja Niko Kokon kanssa HIP-studioilla Helsingissä äänittämässä muutamia pasuuna-, torvi- ja flyygelitorvijuttuja. Tarkkaa päivämäärää en muista. Sessio oli aikalailla kokeiluluontoinen ja kesti vain muutaman tunnin. Osa jutuista joita äänitimme oli hyviä, osa ei. 07.05.-13.05 Hollola
(Knipiltä loppui nyt energia, Skele jatkaa) Maanantaina Jussi Jaakonaho ilmestyi tonteille miksaamaan edellämainitut neljä biisiä. Jostain kumman syystä oltiin laskettu väärin että meiltä jäisi korkeintaan yksi biisi miksaamatta, mutta jossain vaiheessa tajuttiin että niitähän jääkin kaksi. D'oh! Päätettiin miksata Iloinen aina ja Yksinäisyys Finnvoxissa toukokuun lopussa. Rakkaani saatiin tällä kertaa natsaamaan, ja siihen oltiin varsin yksimielisesti tyytyväisiä. Vältettiin se virhe joka tehtiin edellisellä miksauskerralla eli ei ruvettu muuttamaan biisin peruspalikoita yömyöhään väsyneessä tilassa. Silloin alkaa nimittäin kiinnittää huomiota mitä epäolennaisimpiin asioihin. Asfalttikin saatiin valmiiksi, vaikka siinäkin piti loppujen lopuksi mennä pidemmän kaavan mukaan. Jussi teki ensin version jossa oli meidän mielestä liikaa kaikua ja liian kaukana siitä mitä halusimme. Sitten poistettiin vähän kaikua, mutta bassoa oli vielä liian vähän. Siinä vaiheessa Jussi ei suostunut lisäämään bassoa... Siispä Jussin poistuessa huoneesta, tehtiin Lassen kanssa versio, joka enemmän muistutti biisin raakamiksausta jossa kaikki palikat oli enemmän tai vähemmän kohdillaan (raakaversiossa säkeet toimivat aivan loistavasti mutta kertosäkeet ei) Päädyttiin siis yhdistelemään Jussin ja Lassen versiot. Tällaista se välillä on Egolandiassa. Valta naisille kävi sen suuremmitta kommelluksitta. Kauniilta se mun mielestä kuulostaa, vaikka ainakin Mikki ja Sampo haluaisivat lisää kaikua kertosäkeeseen. Katsotaan mihin päädytään, onhan tässä vielä aikaa. Def Leppardilla oli kuulemma mottona Hysteria-levyä tehtäessä, että "just because we recorded it doesn't mean we can't erase it". Eli mikään ei ole niin hyvää etteikö sitä voisi vielä muuttaa ;) "Nämä ajat" haluttiin miksata tällä viikolla - lähinnä Knipillä oli sellainen fiilis että se ei saa mielenrauhaa ennen kuin biisi on jossain kuosissa. Ei se aivan helppoa ollutkaan. Tuntui vähän siltä että biisissä on niin paljon liikkuvia osia - lue: eri instrumentteja ja raitoja - että se oli vähän hajanainen. Mutta kunnialla siitä suoriuduttiin, vaikka vielä tuntuu että siinä ei ole samanlaista svengiä kuin treenikämpällä. Osittain tämä selittyykin sillä, että Sampo soittaa levyversiossa eri komppia kuin treeniversiossa. Kukaan meistä - Sampo mukaanlukien - ei huomannut sitä studiossa. D'oh...! Käväisi jopa mielessä, että mitä jos äänitettäisiin myöhemmin uusi versio oikealla rumpukompilla (Lasse parkaa, se saa vielä hepulin!). No, aika näyttää oliko tämä vain turhaa skitsoilua vai perusteltua sellaista. Kun jotain biisiä on kelattu tarpeeksi (lue: liikaa) artisti(t) itse ei aina suhtaudu tekeleisiinsä kovin kokonaisvaltaisesti. Yksinäisyys ja Iloinen aina miksattiin 24.-25.5. Finnvoxilla. Siitä mun on turha kertoa mitään, koska en ollut paikalla. Vai tulisikohan mielenkiintoisempaa juttua jos keksisi vähän omasta päästä?! Ehkä kuitenkin annan Knipin jatkaa tästä. So long. (Ja Knipihän jatkaa...) Tarkkaa ajankohtaa en enää muista, mutta jossain vaiheessa toukokuussa, ennen näitä miksauksia Finnvoxilla kävimme Lassen kotona laulamassa muutamia stemmajuttuja ja korjailemassa Mikin lauluraitaa Iloiseen. 24.-25.5. Finnvox
Keikkapäiväkirja Perjantai 9.6.2005
Ajattelin että tällä kertaa kirjoittaisin kiertuepäiväkirjan silkkana tajunnanvirtana, eli en jaksa sen kummemmin kerrata varsinaisten keikkojen yksityiskohtia, koska en seuraavana päivänä muista niitä kuitenkaan. Eli jos teille passaa, niin täältä nyt sit tulee vähän mitä sattuu. Keikkatauko on siis kestänyt nyt noin kahdeksan kuukautta. Tänä kesänä tehdään 22 keikkaa. Muutamia klubikeikkoja, mutta suurimmaksi osaksi festarivetoja. Keikoilla ollaan ajateltu soittaa aika paljon uusia biisejä, tilaisuuden luonteesta riippuen kuinka paljon. Tämä kiertue poikkeaa uusien biisien lisäksi aikaisemmista ainakin siinä, että tällä kertaa hovivalomiehemme, kiertuemanagerimme ja jokapaikanhöylämme, Tatu ei tule mukaan. Tämä on tietysti ikävää ja hankaloittaa muutamia asioita, mutta eiköhän me pärjätä... Onhan meillä meidän Terttu, joka viidettä vuotta hoitaa miksaajan hommia ja tästä lähtien myös ottaa osan Tatun hommista kontolleen. Terttu on viettänyt osan keikkatauostamme m.m. The 69 Eyesin kanssa ympäri maailmaa ja soitellut kitaraa omassa bändissään, TJ Äärettömässä. Olemme erittäin kiitollisia että herra meitä vielä jaksaa kattella. Tatun varsinaisia hommia, eli valoshowta tulee hoitamaan, mulle uusi tuttavuus nimeltä Mika Yli-Jyrä. Tertun suosittelemana. Terveisiä sinulle, Tatu. Meillä on sua ikävä, vaikka tunnutkin olevan henkisesti mukana. Tämän huomaa viimeistään juttujen tasossa joka laski jo ennen kuin saimme kamat ulos treenikämpältä bussille. Tällä kertaa päätimme myös ottaa mukaan ihka oikean monitorimiksaajan, ettei tarvitse itse juosta pää kolmantena jalkana säätämään joka kerta kun joku mättää. Monitorimieheksi saatiin mies nimeltä Santtu. Tai mies ja mies... Poikahan on vasta 23v. Miten hänen vanhemmat ovat uskaltaneet päästää hänet kotoa, on täysi mysteeri. No, eiköhän me hänestä pidetä hyvää huolta. Santtu hoitaa myös kitaratekniikon hommia ja ajaa Tertun kanssa bussia, mikä on mahtava juttu. Oli jo aikakin ottaa joku tekemään kitaratekniikon hommia. Johan tässä on 12 vuotta tehty kaikki itse. Kyykitty tuolla perse pystyssä ennen keikkaa ja keikan jälkeen... Ei helvetti! No nyt on sit odotettavissa aivan järjenvastaista pro-meininkiä. Ammattilaisia tilattiin! 8.6.2005 The Trippers keikka Helsinki, Semifinal.
Myöhemmin kuulin Tertulta että itse Andy McCoy oli hetken käynyt diggailemassa, mutta poistunut kuitenkin valittaen että "liian suomirokkia..." ja antanut Tertulle Wigwam-yhtyeen rintanapin. Mahtavuutta! Keikan jälkeen lauluntekijämies Teemu Raita kysyi että olemmeko me koskaan miettineet että olemme ehkä paras suomalainen bändi ikinä? Olin tietysti kovin imarreltu ja vastasin että kyllähän se aina joskus käy mielessä :o) Se menee kuitenkin yllättävän nopeasti ohi... Ilta jatkui railakaasti ystävien kanssa ja aamulla kävin helvetin porteilla. Ja tähän onkin hyvä lopetella ja pistää silmät kiinni. Basistimme Anssi tuossa kuorsaakin mukavasti, eikun Coldplayta kovemmalle. Anssi on muuten selkeesti perinyt Tatun roolin "Kuorsaajana". Anssista muuten vielä, olimme herran kanssa vaateostoksilla tuossa muutama päivä sitten. Suunnitelmmissa oli ostaa jotain uutta päällepantavaa keikoille ettei taas tarttis hävetä kun vuodesta toiseen kattelee valokuvia keikoilta jossa aina on sama musta t-paita tai sama musta lyhythihainen kauluspaita päällä. Kiertelimme ja kiertelimme. Parin tunnin päästä mun saldo oli kaksi mustaa t-paitaa ja yksi tumman sininen. Anssi ei ostanut mitään. Eli odotettavissa ainakin valokuvia keikoillta jossa Knipillä musta t-paita ja Anssilla musta lyhythihainen kauluspaita... Sellaista se on. I'd rather be fishing than shopping. Jutellaan myöhemmin. Hei hei. 10.8.2005 Kotosalla
Ennen lomaa, juuri kun olin lähdössä ulkomaille, tuli kuitenkin levy-yhtiön Karilta joku helvetin mussutussähköposti siitä että syksyllä pitäisi yrittää tehdä enemmän hitti-maateriaalia, ns. mega-biisejä jotta saadaan ylläpidettyä platinamyynti... Skitsoilu oli siis alkanut myös levy-yhtiön osalta... Hyväähän se mies tarkoittaa, mutta mua rupes samantien kyrpimään koko tää projekti niin että meinasi taju lähteä. Helvetti eikö voi saada olla hetkeäkään rauhassa, ilman että joku on vaatimassa jotain?!?! Matkaevääksi siis vielä vähän syyllisyyttä siitä ettei vielä ole tehnyt tarpeeksi hyviä biisejä. Mielestäni hyvä esimerkki on Matkustaja-levy. Sitä tehdessä ei ollut pienintäkään aavistusta siitä tulisiko se myymään vai ei. Pääasia että levystä tuli meidän mielestä hyvä. Se riski vaan piti ottaa ja siitä tulikin mielestäni yksi meidän onnistuneimmista albumeista ja se myikin oikein mukavasti. Biisit tuskin paranevat siitä että tiedostetaan myyntilukemia. No, kuten todettua, meidän parastahan levy-yhtiö ajattelee. Vielä pitäisi siis kolme tai neljä biisiä saada aikaiseksi jotta levy olisi valmis. Palasin pari päivää sitten reissulta. Mikillä ei kuulemma ole uusia biisejä valmiina, kuten ei oikeastaan ole mullakaan. Päätimme että yritetään saada valmiiksi Vuokses sun-työnimellä kulkeva biisi. Kirjoitin tänne pari kaunista riviä biisin synnystä joskus vuosi sitten. Vikaa säettä pitäisi kyllä vielä sanoitusten osalta vähän parannella ja uuteeen c-osaan kehittää sanat ylipäänsä... Vuosi sitten tämä biisi ei tuntunut kovin kummoiselta, kun oli Torniota ja Asfalttia tarjolla ekoihin sessioihin, mutta nyt musta tuntuu että sen biisin hetki on koittanut. Uusi c-osa on parantanut sitä huomattavasti. Tajusin muuten just kuinka nopeasti aika on kulunut siitä kun aloitin tämän päiväkirjan kirjoittamisen noin vuosi sitten. Jessus! Seuraavat sessiot ovat siis elokuun lopussa. Päätimme että äänitämme Nämä ajat eivät ole meitä varten äänitetään kokonaan uudestaan. Toisena biisinä sit vissiin Vuokses, mikäli ei muuta mullistavaa keksitä. 11.08.2005
16.08.2005 Kotosalla
Treeneissä käydään läpi myös Nämä ajat. Viime sessioissa rupesin miettimään onkohan se soitettu oikeessa sävellajissa laulua ajatellen joka välillä tuntui menevän vähän turhan matalalta? Lasse on sitä mieltä että nostoa pitäisi ainakin kokeilla, joten kokeillaan pois ja totta tosiaan: Mikin laulu tosiaan kuulostaa varsinkin säkeissä huomattavasti paremmalta. Soi paljon kauniimmin. Muuten biisiin ei tehdä suurempia muutoksia. Ei tässä vissiin muuta. Sanoituksia miettimään... 17.8.2005 HIP-studiot, Helsinki. Vuokses sun-sessio nr 1.
Äänittäjänä toimi Juha Heininen, joka on työskennelly ties kenen kanssa, mutta meikäläinen muistaa kyseisen nimen parhaiten Zen Cafén levyistä. Kovin oli ammattitaitoinen veijari, kun sellaiset soundit sai aikaiseksi ihan tuosta vaan. 18-23.8.2005
GarageBand-ohjelma on muuten osoittautunut aivan mahtavaksi tässä viimeisen vuoden aikana.Todella käytännöllinen ja helppo ohjelma joka kaiken lisäksi tulee ilmaiseksi koneen mukana (siis Macin mukana). Nerokkuutta ja mahtavuutta yhtä aikaa! 29.8.-3.9.2005 Petrax, Hollola
Nyt biisiä ollaan kuitenkin treenattu keikoilla, ja kaikki tietävät miltä biisin suurinpiirtein tulee kuulostaa. Täytyy vain yrittää olla vähän rohkeampi soittonsa kanssa. Päivä etenee nopeasti ja kaikki ovat tyytyväisiä. Olemme harvinaisen ahkeria, kun huomioi, että kyseessä on ensimmäinen kunnon studiopäivä kevään jälkeen. Tällä kertaa saamme jopa Mikin laulun heti ensimmäisenä päivänä nauhalle, mitä ei muistaakseni ole tapahtunut koskaan aikaisemmin. Joskus yhden pintaan yöllä lopetellaan. Saldo: rummut, basso, Skelen kitara, mun kitara ja Mikin laulu. Seuraavana päivänä jatkamme Nämä ajat-biisillä. Mikki soittaa hammondia, Skele lisää kitaraa, meikäläinen vähän lisää kitaraa jne jne.jne. Oikein mukavasti se päivä siinä meneekin, kunnes tulee puhe valokuvista. Ajatuksena nimittäin oli, että otettaisiin muutamia valokuvia levyn kansia varten vielä, kun luonto on jotakuinkin vihreä. Skele otti joskus viikko sitten esille kysymyksen, että otettaisiinko Anssi viralliseksi jäseneksi? Skelellä oli vähän korni olo siitä, ettemme oleet edes keskustelleet asiasta, vaikka äijä soittaa joka biisissä tulevalla levyllä, ja on viettänyt ihan yhtä paljon aikaa studiossa kuin me muutkin. Joskus aikoinaan kun Mikko lähti, päätimme ettemme ottaisi uutta jäsentä orkestreriimme. Kaikki tuntui menevän nelistään niin paljon paremmin. Homma toimi, ja sitäpaitsi säästimme jopa tekstiviesteissä :o) Mä olin koko ajan ajatellut, että tää päätös pitää, ja olin vahvasti sitä mieltä, että tää bändi pysyy virallisesti nelimiehisenä. Olkoonkin, että Anssiin tutustuminen ja hänen kanssaan soittaminen on ollut yksi elämäni hienoimpia juttuja. Soitin Mikille ja Sampolle. Kummallakaan ei ollut mielipidettä puolesta tai vastaan, joten päätös suuntaan tai toiseen painoi näköjään aika pitkälle minun harteita. D'oh! Häiritsin myös Anssin kauneus unia soittamalle sille, ja kysymällä kiinnostaisiko ylipäänsä tulla mukaan viralliseksi jäseneksi. Mies oli niin sekaisin, etten saanut mitään selkoa mitä se höpisi, mutta jäi sellainen fiilis, että kyllähän se vakipaikka olis ihan bueno, kun ei se ny vissiin oo mihinkään lähdössä kuitenkaan. Parin päivän päästä keskustelimme uudestaan, ja kerroin että keskustelisimme bändin kanssa asiasta heti kun mahdollista, mutta mun mielipide on vieläkin se, että kvartetti on valttia. Emme kumminkaan ehtineet keskustella asiasta koko bändin kanssa ennen sessioita, ja tilanne muuttui vähän kummalliseksi, kun tajusimme, että Sampon piti lähteä Hollolasta Helsinkiin jo seuraavana aamuna. Kuvat pitäisi siis ottaa heti. Lähdimme ulos pellolle ottamaan kuvia, ja vähän niin kuin vahingossa jätimme Anssin kuin nalli kalliolle taloon. Hommasta jäi vähän hassu fleivöri. Kesken kuvausten kamerasta loppui patteri. Tulimme sisälle, ja Anssihan siellä istua kökki ja luki lehteä. Asiasta piti keskustella ja heti. Ilmoitin miehelle, että minä henkilökohtaisesti en halua yhtyeeseemme viidettä jäsentä, ja koska muilla ei vahvaa mielipidettä ole, joudun minä tekemään päätöksen. Siinä ei todellakaan ole mitään henkilökohtaista, sanoin ja tarkoitinkin sitä. Kaikki ulkomusiikillinen toiminta vain yksinkertaisesti on niin paljon helpompaa kun yhtyeessä on neljä jäsentä. Tämän sanottuani tunsin olevani maailman suurin kusipää, mutta bisnes is bisnes ja pam pam. Saatuamme kameraan uudet patterit painuimme takaisin pellolle, mutta tunnelma sen kuin paskeni. Mulla alkoi vahvasti olla sellainen fiilis, että tulikohan tässä nyt kuitenkin tehtyä virhe? Pellolta palattuamme oli mun vuoro laulaa taustoja. Hommasta ei tahtonut tulla mitään. Ankee fiilis. Äänikin ihan paskana. Siinä lauleskellessa rupesin sitten miettimään, että mitä jos Anssi lähtisikin johonkin toiseen bändiin...? Haluaisinko minä lähteä keikoille tai studioon niin, että siellä soittaisi joku muu? En todellakaan haluaisi!!! Vastausta ei tarvinnut kauan pohtia. Sampon ja Skelen kanssa sitten neuvoteltiin pitkin iltaa ja päätimme, että annetaan asian hetken aikaa muhia. Nyt on tunteet niin pinnassa, ettei tässä tilassa kannata tehdä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Yöllä en tietenkään saanut nukuttua kuin muutaman tunnin ja aamulla pidettiinkin sitten pikapalaveri, jossa kerroin Skelelle, Sampolle ja Mikille mun fiiliksistä. Tulimme nopeasti järkiimme. Oli aika kertoa Anssille päivän uutiset. Mies herätettiin kesken unien ja kysyttiin, josko vielä olisi kiinnostusta tulla bändiin? Meidän onneksemme mies ei ole järin fiksu. Hän vastasi "Kyllä". Otettiin nopeasti muutamia kuvia uuden kokoonpanomme kanssa ja sit hommiin. Keskiviikko taisi suurimmaksi osaksi mennä Vuokses sun-laulujen ja jousien kanssa. Yhdistimme loppujen lopuksi mun ja Sampon tekemät sovitukset. Sampo oli ajatellut vähän maltillisempaa jousimattoa, joka tulisi mukaan vasta toisessa kertosäkeessä ja jatkuisi c-osassa. Minä taas olin ajatellut ne heti ensimmäiseen kertosäkeeseen ja että ne soittaisivat tiettyä melodiaa. Vähän mahtipontisempia. Ei nyt ainakaan heti tule mieleen mitä muuta me silloin äänitettiin. Ehkä jotain Sampon shakeria ennen sen lähtöä. Ai niin, Vuokses sun c-osan teksti saatiin illalla hyvällä yhteishengellä saatettua päätökseen. Siitä tuli mielestäni oikein hyvä, ja olen todella kiitollinen avusta. Kiitos. Vuokses sunin lauluja äänitimme myöhään yöhön. Meikäläinen alkoi jossain vaiheessa olla niin poikki, etten enää pystynyt sanomaan juuta enkä jaata. Mikki ja Lasse jatkoivat vielä mun jälkeen. Anssin versio tiistaista ja keskiviikosta: Tiistaina, kun minä vielä nukuin, jätkät oli äänitelly kaikkea kivaa Nämä ajat biisiin, ja olikohan niin, että Mikki oli laulanut myöskin osuutensa jo narulle. Istu ja pala, en nyt millään muista. Noh, biisi alkoi kuitenkin iltapäivällä kuulostamaan oikein railakkaalle, mikä selkeästi toi ainakin Knipin maailmaan rauhaa. Mieshän on tämän biisin tekovaiheessa mm. takonut päätään keittiön pöytään, kun ei ole oikeen meinannut lähteä. Mutta jottei menisi liian helposti, niin tässä vaiheessa tuli ajankohtaiseksi keskustelu minun roolista tässä bändissä. Tähän mennessä mun roolihan oli ollut siis ns. keikkabasisti, joka nyt sitten kuitenkin soittaa tulevalla levylläkin. Jo viikkoa aikaisemmin oli alkanut pienimuotoinen keskustelu, josko minä liittyisin orkesteriin, kun kuitenkin olen mukana tässä hommassa yhtä paljon kuin muutkin. Ongelma tuli vain siitä, että Knipi mm oli aikoinaan vahvasti vannonut, että Mäkelän Mikon jälkeen ei enää uusia jäseniä bändiin oteta. Jostain syystähän tässä bändissä on tuullut kovaa tuolla komppisektion puolella... Niinhän siinä sitten kävikin, että Knipi tuli ilmoittamaan minulle bändin jatkavan vielä nelihenkisenä, vaikka hänen mukaansa olisi ollut maailman luontevinta ottaa minut mukaan. Täytyy sanoa, että kyllähän se vähän kirpaisi, mutta olin jo siihen täysin varautunut. Merkillepantavaa oli kuitenkin se, että Knipi selkeästi mureni sanottuaan päätöksen mulle. Alkoi ison miehen parta väpättämään, ja huomasin, ettei tämä ollut helppo päätös Knipille itselleen. Itse en ollut maatani myymässä, koska enhän minä orkesterista mihinkään ollut kuitenkaan lähdössä. Nythän tavallaan kuitenkin on kyse siitä, näkyykö mun kaksoisleuka kuvissa vai ei, mikään muu ei kuitenkaan muuttuisi. Päätös oli kuitenkin tehty, ja jätkät kävi ulkona ottamassa Lassen kanssa bändikuvia nelistään. Näiden episodien jälkeen hommat jatkuivat studiossa, mutta selkeästi vaivaantuneissa tunnelmissa. Knipi yritti laulaa jotain stemmaraitaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Sen sijaan Vuokses sun biisi otettiin työpöydälle, ja vertailtiin Sampon ja Knipin tekemiä jousisovituksia kyseiseen biisiin. Hyvältä kuullosti kummankin tekemät jouset, ja en muista millään, kuka päätti, mutta Knipin jouset jäivät nauhalle. Loppuillasta taidettiin katsoa jotain dvd:tä (jännittävää...). Keskiviikko alkoi sitten minun osalta siten, että herään siihen, kun nämä neljä veijaria seisoo mun sängyn vierellä, repii peiton päältä pois, ja sanoo: "Tervetuloa bändiin!". Aamulla orkesterin käymien keskusteluiden jälkeen olikin mieli Knipillä muuttunut mulle pelkästään edulliseen suuntaan, ja minähän en vastaan laittanut. Eipä muuten ollut yhtään pöllömpi tapa herätä päivään! Sanottakoon myöskin nyt se, että tämähän on mulle aivan uskomaton juttu, olen kuitenkin fanittanut tätä bändiä erittäin raskaasti jo vuodesta -97. Näin se elämä heittelee... Päivä jatkui siten, että otettiin nyt siis taas viisimiehisellä Egotripillä muutamat kuvat (kuvaajana Lasse), ja palattiin studioon kappaleiden pariin. Nyt sattuneesta syystä mulla ei ole mitään mielikuvaa, mitä keskiviikkona kukin loppujen lopuksi teki, koska istuskelin pieni hymy huullilla studion nurkassa koko päivän omassa maailmassani, ihmetellen, että mitenkäs tässä nyt näin kävi. Illalla juhlistin orkesteriin liittymistäni juomalla "lasillisen" punaviiniä, sekä makkaraa paistaen. Yksinkertaiset huvit yksinkertaiselle miehelle... Knipi jatkaa: Torstai-aamuna kuuntelin Mikin ja Lassen edellisen yön Vuokses sun-äänitykset, ja pidin oikein paljon suurimmasta osasta mitä kuulin. Toisessa, kertosäkeen jälkeisessä säkeessä tosin oli jotain kummallista. En osaa varmuudella sanoa oliko se vika lauluraidassa vai missä... Ja jos vika oli lauluraidassa, en osannut sanoa mikä siinä varsinaisesti ei ollut hyvää. Mulla oli vain sellainen tunne, että biisin tarina ei mene eteenpäin tai jotain... Mikin ja Lassen mielestä siinä kohdassa ei ollut mitään vikaa ja suhtautuivat pohdintoihini uskoen, että olin vain huonolla tuulella, mikä ei todellakaan ollut asianlaita. Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun mietteliästä ilmettä tulkittiin huonotuuliseksi. Muutama vuosi takaperin miksasimme uudelleen ÄKIä Finnvox-studioilla, yhdessä Dan Tigerstedtin ja silloisen BMG:n A&R-miehen, Kerkko Koskisen kanssa. Kuulin myöhemmin Karilta, että Kerkko olisi ihmetellyt että "onko se Knipi aina huonolla tuulella?". Tähän Kari oli vastannut: "Mitä? Sehän oli tällä kertaa tosi hyvällä tuulella". Että sellaista. No, iltapäivällä se B. Hynden Gary sit tuli Hollolaan ja kuunteli Vuokses sun-biisin. Karilla oli selkeämpi näkemys asiasta kuin minulla. Hänen mielestä tulkinta ei ollut tarpeeksi hyvä toisessa säkeessä. Mä päätin silloin ottaa pienen timeoutin ja jätin jätkät tarkkaamoon pohtimaan. En tiedä mihin päätökseen he lopulta päätyivät, vai päätyivätkö mihinkään. Täytyy ottaa kyseinen biisi tarkempaan syyniin pienen tauon jälkeen. Mulla kuitenkin on vahva tunne, että siitä tulee törkeen hyvä. Ja se on paljon se. Perjantaina Mikki lauloi vielä muutamia pikkujuttuja ja soitti tamburiinia Nämä ajat-biisiin. Vähän niinkuin loppusilaukseksi mahtavalle viikolle, saimme kuitenkin vielä Mikin kanssa aikaan kunnon riidan tamburiiniraidasta, a´la Jason "It's a fucking tambourine, man!" Falkner ja Jon Brion :o) Taustalla oli kumminkin, ainakin minun osaltani, vähän vakavampia juttuja, joita mä en nyt tässä sen kummemmin rupee erittelemään. Anyway, tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta kun me kaksi otimme yhteen, eikä varmasti viimeinen. Mulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö me oltaisi saatu asiaa omin nokkinemme selvitettyä, mutta asiaa nopeutti huomattavasti tuottajamme Mr. Kurjen diplomaattinen puuttuminen peliin, ja pääsimme jatkamaan hommia. Tattista vaan. Olkoon tämä muistutus, niin minulle kuin muillekin, että työskentelemme asioiden parissa, joissa kaikilla on valtavasti tunteita pelissä. Tavoite on kuitenkin kaikilla sama. Loppupäivä sujuikin sit vähän leppoisammissa tunnelmissa Petanqueta pelaten (hävisin joka ikisen matsin!), ja katsellen dvd:ltä Sex Pistolsin Great Rock 'n' Roll Swindle, joka oli ihan yhtä friikki kuin muistinkin. Tällä välin Jyrki jatkoi miksaamistaan. Kello yhteen yöllä mennessä Nämä ajat eivät ole meitä varten-biisistä saatiin miksattua kaksi eri versiota. Ns. Knipimix ja ns. Garymix, eli levy-yhtiötä miellyttävä versio, jossa on aavistuksen verran paukkuvammat rummut. Olen alkanut pitämään garymixistä enemmän. Tunne on mahtava! Koko kevään ja kesän kestänyt skitsoilu tästä biisistä on ohi. Toivottavasti. Ja Anssin versio torstaista ja perjantaista: Torstaina mulla oli jostain syystä pää kipeä (...), eli studion puolella en hirveästi aikaa viettänyt. Sen tiedän, että Vuokses sun lauluraitaa oli hiottu ainakin urakalla, ja Skele tuplaili jotain kitarajuttuja, ja eiköhän se Knipikin siellä jotain tehnyt. Iltapäivällä paikalle pamahti Kari "kari" Hynninen, tuo levymoguleiden pieni suuri mies. "Karille" soitettiin ensin Vuoses sun, koska se oli valmiiksi esillä, ja selkeästi aika valmiissa muotissa. Niinhän siinä sitten kävi, että kun biisi loppui, ensimmäiseksi "karin" huulilta tuli negatiivista palautetta, jotain että laulu on kummallisen kuuloinen ja mussun mussun... Olin näkevinäni pientä turhautumista ympärilläni, mutta Knipi sanoi myös itsekin olevansa toisen säkeistön laulusta välillä vähän kahta mieltä. Ei siinä, ettäkö Mikki olisi laulanut huonosti, tulkinta ehkä aiheutti päänvaivaa. Siirryttiin kuitenkin Nämä ajat biisiin, joka taas sai mielestäni jo huomattavasti positiivisempaa ensipalautetta. Samassa tuli myöskin esille miksauspoliittiset kysymykset, tyyliin missä milloin ja kuka miksaa. Selkeä ratkaisu oli antaa homma Jyrkille, koska onhan Jyrki kuitenkin Jyrki! Loppuillasta osa saunoi, osa mm lauloi ja lisäili kitaraa yms yms vähän sinne sun tänne. Perjantai oli varattu Nämä ajat kappaleen miksaukseen, mutta ensin jätkät oli kelaillut laulujuttuja Vuokses sun biisissä, ja nauhoittivat vielä tamburiinia Nämä ajat kipaleeseen. Ja tästähän sitten saatiin riita aikaiseksi kahden hahmon välille (nimiä mainitsematta Knipi ja Mikki). Ensin vaikutti siltä, että nyt tässä riidellään oikeasti jostain tamburiinista, mutta kohta selvisi, että nyt oli jäänyt jotain jostain muustakin hampaan koloon. Knipi siinä riehui sitten aikansa, kunnes Lasse vanhana leijonankesyttäjänä pisti miehen aisoihin. Ottamatta riitaan kantaa kummankaan puolesta, niin merkillepantavaa mielestäni kuitenkin oli se, että tämä oli ensimmäinen riita kaikkien Hollola sessioiden aikana, viime marraskuusta tähän päivään. Ehkä sen vaan piti tullakin jo, tuleehan se joulukin joka vuosi... Mutta kun pienet käräjät oli läpi käyty, niin palattiin taas oleelliseen, eli musiikkiin. Jyrki aloitti miksauksen, periaatteella balanssit kohdilleen, rumpuihin vähän lätinää, jne jne. Eka versio oli hyvä, muttei vielä siinä. Loppujen lopuksi Knipi antoi detaljeja Jyrkille, mitä missäkin kovempaa/hiljempaa, ja niin meillä oli illalla yksi versio valmiina. Mahtavuutta! "Kari" halusi vielä version vähän enemmän "lätisevin" rummuin, ja Jyrki teki työtä käskettyä. Noin yhdeltä yöllä meillä oli kaksi miksattua versiota Nämä ajat kappaleesta, ja hyvälle soundasi, kumpikin versio, täytyy sanoa! Loppuyöstä piti viela nauraa Pyynö-jäniksen seikkailuille, mainio veijari. Ja Knipi saattelee: Keskiviikkona 7.9.2005 menimme Svante Forsbäckin pajalle masteroimaan neljä biisiä. Perjantaina 9.9. Kari kiikutti ne SonyBmg:lle jossa yhteistuumin sitten jossain vaiheessa päätetään mikä on eka sinkku. Masteroidut vaihtoehdot ovat: Nämä ajat, Tornio, Rakkaani sekä Yksinäisyys. Ilmeisesti SonyBmg:llä pidettiin biiseistä, sillä ei kauaa kestänyt kun Mikkosen Nanna soitti ja hehkutteli. Hyvähyvä. LEVYTYSPÄIVÄKIRJA LOPPUVUOSI 2005
18.10. Asfaltin pinta-miksaukset HIP-studiolla Helsingissä
Mian laulu (osat 1&2) aka Ystäväni
Näin kirjoitin biisin synnystä toukokuussa 1999: "Viimeisenä päivänä me päätettiin vielä äänittää "Kerran Pienessä Kaupungissa" ihan fiilispohjalta ja loistavahan siitä tuli. Sillä välin kun Mikki lauloi kyseistä biisiä olin viereisessä huoneessa puoli tuntia soittamassa akustista kitaraa, ja kun tulin ulos mulla oli valmis biisi nimeltä "Ystäväni". Kun Mikki oli saanut osuutensa valmiiksi, äänitin kappaleen samantien." Biisin demoa viimeisteltiin Skelen kotona myöhemmin kesällä 99 ja se jopa äänitettiin uudestaan Helsinki-Hollolalle syksyllä mutta sitä ei saatu ihan valmiiksi. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi olisi sopinut levyn rokkaavaan kokonaisuuteen ja silloin oli biisejä muutenkin enemmän kuin tarpeeksi (puolet Moulaa!-levystä tehtiin samoissa sessioissa). Lopulta jo äänitetty levyversio katosi mystisesti. Eikä sitä ole löydetty vieläkään. Kuten jo mainitsinkin, tieto siitä että mulla on hieno biisi joka ei ole vielä valmis, on vainonnut mua pahemman kerran. Joku on aina ottanut sen puheeksi kun ollaan mietitty biisejä seuraavalle levylle ja tällä kertaa vuorossa oli Anssi. Anssin ensikohtaaminen Mian laulun kanssa (by Anssi):
Asiaan: koska itse pidän Helsinki-Hollolaa aivan suuremmoisena levynä, tämä demokiekko lennähti saman tien cd-soittimeen. Ja kyllä alkoi aika lentää kuin siivillä. M.m. Koivuniemen herra oli todella tutun kuuloinen, mutta silti niin hassusti erilainen. Aivan mahtavaa kamaa, ehkä nämä sitten joskus julkaistaan anthologylla, tai siis tässä tapauksessa egologylla. Näiden tuttujen biisien lomassa oli myös minulle ihan tuntemattomia kipaleita. Kuuntelin niitä aina välissä, mutta ei ne jotenkin tuntuneet miltään, kunnes kaiuttimista hyökkäsi kappale nimeltä Mian laulu, Knipin säveltämä ja sanoittama biisi. Meikä oli ihan myyty, mutta myös aivan Hoo Moilasena, miksi tätä biisiä ei mistään Egojen levyltä löydy, tämä demohan oli jo vuodelta -99. Kuuntelin kappaleen noin parikymmentä kertaa läpi, ja menin hämmästyneenä nukkumaan. Aamulla (n. klo 14) herättyäni pinkaisin Knipin juttusille, että mitäs helvettiä!??! Miehen kommentti oli, että kyllä kappaletta oli yritetty tehdä, mutta jotenkin sanoitus vaan ei ollut mieleen, johon minä että: mitä helvettiä!??! Itselläni kyllä oli yhdestä lauseesta kappaleessa kanssa vähän hassu olo, mutta eihän se nyt tällaisen teoksen tekoa saa estää! Niinpä Knipi sanoi, että ehkä tätä kappaletta voisi harkita tälle uudelle levylle, jos nuo sanat saa jotenkin tyydyttävään muotoon. Näin tämä biisi jäi hautumaan, ja ehkä muistan väärin, mutta muistaakseni piti äijää kyllä vielä vähän patistaa, että mitäs sille biisille kuuluu, ennenkuin mitään alkoi tapahtua. Sanoja on nyt sitten hiukan muokattu, mutta tarina pääpiirteissään on tässä levyversiossa sama kuin demossa. Tämän vanhan demonhan te löydätte sitten joskus siltä egologylta... Sen pituinen se. Ja Knipi jatkaa: Anssi tosiaan kyseli että minkä takia tätä ei ole tehty valmiiksi ja vastasin että mua häiritsee vieläkin Kallen kommentit kertosäkeen tekstistä, mutta ehkä nyt olisi jo paukkuja tehdä teksti uusiksi... Keskusteltiin tekstistä jätkien ja Lassen kanssa. Mä olin ainoa jota kertosäkeen teksti näytti häiritsevän. Se häiritsi kuitenkin niin paljon että oli pakko tehdä asialle jotain. Kesällä kun oltiin Oulussa keikalla yhdessä The Vilkkumaas-yhtyeen kanssa, juttelin heidän solistinsa kanssa jota arvostan kovasti. Kerroin ongelmastani ja että arvostaisin hänen mielipidettään. Viime Hollola-sessioiden jälkeen oli sellainen olo että nyt tai ei koskaan on otettava biisi käsittelyyn, joten otin yhteyttä Maijaan ja pyysin sitä kuuntelemaan biisin läpi ja tsekkaamaan tekstin. No, Maijahan otti esiin juuri ne asiat jotka itseänikin häiritsivät. Tapasimme ja puhuimme vaihtoehdoista ja yht'äkkiä homma ei tuntunut enää ihan niin vaikealta. Koko seuraavan yön pyörin sängyssäni, pohdiskellen tekstiä ja noin kahdeksalta aamulla syttyi lamppu pääni päällä! Tein demon uudella tekstillä ja laitoin jengille. Läpi meni. Alunperin oli ajatuksena vain äänittää akustinen kitara, mun laulu, Mikin stemma ja Rhodes sekä Anssin soittama kontrabasso. Puhuttiin Lassen kanssa että tämä biisi voitaisiin äänittää Lassen kotona. Kävimme Anssin kanssa jossain vaiheessa treeniksellä vähän harjoittelemassa Anssin kontrabasso-juttuja, mutta muuten homma meni aika fiilispohjalta. To 27.10.2005 Mian laulu äänitykset Lassella
Laitoin jengille mp3:sia ja jäin odottelemaan. No, Anssiltahan tuli heti noottia että Mikin soittama Rhodes-juttu on ihan hanurista. Uusiks meni. Ma 7.11.2005 Valta naisille ja Mian laulu päälleäänitykset Lassella
Valta naisille-biisin jälkeen soitimme Mian lauluun uuden Rhodes-raidan, Skelen 12-kielisen ja jotain rytmijuttuja, jota ei sit loppujen lopuksi edes käytetty. Kokeiltiin myös jotain baritonikitara-juttuja, mutta ne ei oikein ottaneet toimiakseen. Ti 8.11.2005 Treenit.
Käymme läpi kahta uutta Mikin biisiä. Toinen on vähän sellainen Teenage Fanclub-henkinen nopempi biisi. Toinen tuo ainakin mulle mieleen jotain Let it be-henkistä Beatlesiä. Seuraavissa Hollola-sessioissa on tarkoitus äänittää kaksi biisiä joista toinen on Rakkaani, joka äänitetään uudestaan. Se äänitetään uudestaan sen takia että kesän keikoilla saimme biisiin ihan erilaista draivia kuin jo levytetyssä versiossa. Toinen on jompikumpi näistä Mikin uusista biiseistä. Yleinen mielipide että tää jälkimmäinen Let it be-biisi on levyn kokonaisuutta ajatellen parempi. Kumpikin biisi äänitetään treeneissä minidiscille. 11.11.2005 Valta naisille miksaukset HIP-studiossa Helsingissä (+Vuokses sun päälleäänitykset)
Päädyimme jossain vaiheessa syksyä siihen että se lauluraita jonka äänitimme Hollolassa ei ollut tarpeeksi hyvä. Eli uusiksi meni sekin. HIPissä äänitimme laulua varmaan nelisen tuntia kunnes alkoi olla sellainen fiilis että ei tää tästä enää parane, mutta vieläkin oli vähän sellainen tunne että ei tää ollut tässä vieläkään. Päädyn seuraavana päivänä kauppaan ostamaan Pro Tools-äänitysohjelman ja seuraavan viikon vietän editoiden Mikin lauluraitaa. Ma 14.11 treenit
Sampo on kuunnellut Mian laulun ja tykkää kovasti. Hän ehdottaa vielä jonkinlaisen outron lisäämistä. Ikäänkuin vielä toisen osan liittämistä kappaleen loppuun. Otan idean vastaan pienoisella varauksella, mutta periaatteessa ihan positiivisin mielin. Sampo ehdottaa että lähdemme kaikki soittamaan ns. biisin teemaa varsinaisen kappaleen loputtua. Ajatus kiehtoo ja päätämme kokeilla sitä Hollolassa. To 17.11.2005 treenit
Hollola 21.-26.11. 2005
Hommaa siis oli, joten ensin tartuttiin Rakkaani kappaleeseen. Tämä ralli oltiin jo kerran tehty valmiiksi ( ks. levytyspäiväkirja 24.1-29.1 2005), mutta kun biisistä saatiin miksattuja versioita, tuntui, että missäs se "bahuu" oikein on, joka biisissä livevedoissa oli ollut. Sampon vahva mielipide oli, että pari pykälää tempoa lisää, asennetta rumpujen soittoon, niin johan alkaa kellot kilistä. Myös oma uskoni omaan bassoraitaani oli ajan myötä alkanut horjua. Jotenkin koko raita kuullosti kokolöysän ameeban soittamalta. Eikä siis millään pahalla ameeboja kohtaan. Muutama tulinen otto Sampon kanssa yhdessä, ja avot, meillä oli uusi pohja kappaleeseen. Tämän jälkeen Knipi soitti kitaroita meidän pohjan päälle, ja jo siinä vaiheessa alkoi olla olo, että "bahuu". Illalla Lasse lähti Helsinkiin katsomaan The Posiesta, joten suurin pörinä laantui äänittämisessä siihen. Tiistai valkeni minun kohdalla siten, että Lasse herättää ja repii pihalle poseeraamaan kuviin. Knipin idea oli ollut ottaa sellainen 20 suosikkia-kokoelman kannen tyyppinen kuva, missä tällä kertaa oltaisiin Hollolan pelloilla. Juuri heränneelle teki hiukan tiukkaa ryhtyä kanniskelemaan soittimia pellolle pakkasessa, mutta mitäpä sitä ei taiteen eteen tekisi. Siellä sitten pakkasessa pönötettiin pellolla, ja soiteltiin uusia biisejä akustisesti läpi, kun Lasse sinkoili edes sun takas kuvia ottaen. Toista tuntia kestäneen "happihyppelyn" jälkeen singahdettiin kamojen kanssa sisälle ja takaisin äänityshommiin. Skele astui tässä vaiheessa kitaran taakse, ja ah sitä jälkeä... Hieman laajempaa sointua Rakkaani kappaleen A-osiin, ja kipale tuntui kuulostavan koko ajan paremmalta . Tämän jälkeen Lasse ja Jyrki kokeilivat, voisiko vanhasta versiosta käyttää lauluja ja pianoraitaa, ja kyllähän niitä pystyi. Tämä nopeutti hommia oikein urakalla, koska nyt ei tarvinnut koko hela hoitoa tehdä uusiksi. Myös kitarasoolo ja e-bow otettiin sellaisenaan vanhasta versiosta, kuten myös kellopeli. Iltapäivällä meillä olikin vanhan ja uuden version hybridi, jossa on uutta,vanhaa, lainattua ja sinistä. Jep. Kun Rakkaani oltiin todettu hyväksi kaikkien osapuolten suunnalta, siirryttiin Aprillipäivä-spektaakkeliin. Tällä kertaa Sampo soitti ensin rummut sisään, päälle Mikki veti pianon, ja sen jälkeen minä soitin alaäänet. Paljon tapahtui siis tuona päivänä, joten pieni rentoutuminen illan päätteeksi sauna- ja takkahuoneessa oli paikallaan. Keskiviikkona Mikki lauloi demolaulun Aprillipäivään, ja päälle alettiin työstämään kitaroita. Ensin Knipi loihti komppikitaroita, ja sitten Skele loihti komppikitaroita. Tällä välin, kun Skele puuhasi omia kitaroitaan isossa tarkkaamossa, oli Sampo pystyttänyt pienelle puolelle oman pikku tarkkaamonsa, jossa oli auki Mian laulu. Knipi ja Sampo miksasivat sitä kappaletta, ja minä katsoin takkahuoneessa Sideways-leffaa. Jonkun niitä filmejäkin on katsottava. Kaikki nämä tapahtumat katkaisi Tiina-emännän huuto "Syömään!". En nyt sitten millään muista, mitä syötiin, mutta nappi oli housuista avattava, niinkuin aina Petraxilla syönnin jälkeen. On se vaan niin hyvää se Tiinan ruoka. Takaisin asiaan: Ruokailun jälkeen Skele taisi vielä jatkaa kitaroiden äänittelyä Aprillipäivään. Jossain vaiheessa illalla otettiin Mian laulu koko porukan käsittelyyn. Sampolla (taas Sampo,tylsää..) oli tullut tästä kappaleesta mieleen, että mitäs jos tehtäisiin kappaleelle vielä jonkinnäköinen outro, ns "häntä". Kokeilun arvoinen asia, sanoi bändi, joten ei muuta kun soittimet käteen, koko orkesteri kerralla narulle, ja kappale sai hienon lopetuksen. Samalla myöskin kappaleen nimeksi tuli Mian laulu (osat 1&2). Aivan huippu päivä, ja jotenkin niin väsyttävä, että painuin nukkumaan jo ennen puolta yötä. Se se kuulkaas vasta onkin hämmentävää... Torstaina Skele nauhoitti vielä hienoja ujelluksia Mian laulun "häntään", sekä Aprillipäivään lisättiin kitaroita. Myös pieni keskustelu Aprillipäivän kertsin sanoista kuulemma käytiin, ja yhtä lausetta muutettiinkin pitkällisen yhteisen mietinnän jälkeen. Mikki tarttui myös mikkiin (heh heh) ihan tosissaan, ja lauloi Aprillipäivän kertosäkeet nauhalle. Illalla jossain vaiheessa Jyrki teki kaikkea jännää, mitä studioammattilaiset sen ison miksauspöydän äärellä tekee, ja minä painuin katsomaan dvd:tä. Iltamyöhällä Jyrki oli liittänyt edellisenä päivänä tekemämme "hännän" Mian lauluun, sekä miksannut koko hela hoidon. Kyllä siitä ihmiset hyvä tuli, uskokaa pois! Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että kaikki se, mitä tällä viikolla oli tarkoitus tehdä, saataisiin tehtyä. Sehän sitten vaati illan päätteeksi "lasillisen" miestä väkevämpää. Perjantaina minua vielä aamulla jostain syystä kovasti nukutti, joten studion puolella Mikki oli jo laulanut hyvän tovin Aprillin A-osia, kun sinne paikalle kömmin. Kun Mikki oli laulunsa saanut valmiiksi, astui mikin taakse (heh heh) Knipi, joka hoilasi hyvät stemmat kappaleeseen. Tämän lisäksi Aprilliin lisättiin kaiken maailman patarumpuja sun muita hörpöttimiä. Iltapäivällä paikalle saapui a&r miehemme Kari Hynninen, jolle soitettiin ensin uusi versio Rakkaani-biisistä. Vastaanotto oli plussan puolella, joten muutkin tuotokset uskallettiin soittaa hänelle. Yön saapuessa Mikki teki stemma-spektaakkelin Aprillin loppuun, ja kappale julistettiin valmiiksi. Pitää se tosin vielä miksata. Tämän jälkeen pöydälle otettiin kolmatta kertaa Vuokses sun kappale, jonka lauluraita joka vieläkin jostain syystä häiritsi ainakin Knipiä ja Karia. Ajatuksena oli, että kun Mikki nyt on "kuumana", niin josko kappaleen laulutulkinnasta sais vielä jotain ekstraa irti. Ja Herra siunaa, kyllä siitä sai! Mikki heläytti sellaisen raidan, että jos ei kelpaa, niin laulakaa itte. Piste. Rakkaani-biisin alkuperäinen intro oli tuntunut vähän hevahtavalta, mutta meillä oli idea, joka toteutettiin The GarageBand-jousilla ja e-bowlla käden käänteessä. Aivan mahti intro. Sitten se iski: Levy on äänitetty!!! Mutta eihän se vielä ihan valmis ole... 13.12.2005 Vuokses sun miksaus
Knipi: Jotenkin nämä Jussin Finnvoxin miksaus-sessiot (Iloinen, Yksinäisyys, Vuokses sun) tuntuivat kaikki olevan tosi helppoja. Ei niistä oikein saa mitään järkevää kirjoitettua vaikka kuinka yrittää... Ainoa asia mikä sieltä nyt varsinaisesti jäi mieleen, oli että Jussi kyllä yritti mulle ja Mikille selittää että nyt on kyllä aika paljon bassoa tässä miksauksessa. No eihän me uskottu, mä en edes kuullut koko bassoa, kunnes otin cd:n ja laitoin autostereoihin! Jessus! Tuli ihan sellainen Pimp my ride-fiilis. No, masteroinnissa sit vähän vähemmän bassoa. Joulukuun loppu 2005
KANSITAITEESTA
Tittelin otin suoraan yhdestä Nämä ajat eivät ole meitä varten-biisin lauseesta. Kaikki kävi hyvin nopeasti. Mitään sen suurempaa suunnittelua tai taka-ajatusta ei hommassa ollut. Se vain näytti hyvältä ja tuntui antavan biiseille vähän sellaista yhtenäistä fiilistä. Kun nyt jälkeenpäin kuuntelin levyn läpi, tajusin että titteli on yllättävän osuva ja kertoo levystä huomattavsti enemmän kuin alunperin olin ajatellut. Sama juttu muuten kävi sekä Matkustajassa että 20 Suosikkia levyjen kohdalla. 2006 4-5.1. 2006 HIP studio
Knipi: Itse asiassa lähdin jatkamaan kansien puuhastelua. Anssi: Iltapäivällä kaikkien palaillessa kuka mistäkin, alkoi kipale olemaan meidän omia kommentteja vaille valmis. Ja niitähän oli. Säätöjen jälkeen miksaus oli mielestämme siinä. Kappaleen edellistä versiota vaivanneet ongelmat oli nyt takanapäin, tai niin me ainakin luultiin siinä hetkessä. Samaan aikaan Sambo oli toisessa Hipin huoneessa tehnyt pientä vokaalivolyymin paikkausta Vuokses sun kappaleeseen, ja myöskin demosi miten kipale toimii, jos sitä überbassoa leikataan vähän hillitympään muottiin. Vähän ennen klo kahdeksaa illalla paikalle pamahti levy-yhtiön Kari (se Hynninen), jolle soitettiin Rakkaani kipale. Doing, tyrmäävä tuomio. Tällöin olin selkeästi näkevinäni meidän ihmisten lisäksi kaksimetrisen kysymysmerkin studiossa hengaamassa kanssamme. Kuulemma koko biisi oli yhtä pötköä ja mussun mussun. Ongelmaa ryhmässä mietittiin, kunnes Lasse laittoi soimaan version, missä laulut oli kauttaaltaan kovemmalla, ja avot! Oli sillä Karilla joku pointti. Terveisiä vaan... Enivei, kummatkin biisit saatiin kuin saatiinkin valmiiksi, ja ääneen piti todeta, että eihän tämä levy tarvitse enää kuin masteroinnin (ja biisijärjestyksen ja kannet ja painon ja promot ja...) Knipi: Yleensä jos Kari on jotain mieltä, sitä kannattaa kuunnella. Aina se ei ole oikeassa, mutta jos sitä joku vaivaa, on jokin yleensä hassusti. Se voi tosin olla joku ihan muu asia kuin mitä Kari sanoo. Esimerkki: Kari sanoo "rummut ei lätise" . Ongelma on kuitenkin loppujen lopuksi se, että laulu on liian hiljaa. Nää on hankalia juttuja :o) Viikko 2 2006
13.1. 2006 Chartmakers levyn masterointi
15.-18.1. 2006
Lasse ottaa tehtäväkseen muuttaa järjestystä Mikin ja Knipin idean pohjalta samalla, kun hän käy vielä Svanten luona jotain pieniä detaljeja korjailemassa tiistaina. Yleinen hyväksyntä tulee uudelle järjestykselle (pienin mutinoin), ja nyt haluttaisi jo saada se lopullinen versio kuunteluun. Tiistai-iltana se sitten tapahtuu. Ja hyvä se järkkä on, uskokaa pois. Knipi ilmoitti, että hänellä ei nyt enää ollut mitään sanottavaa mihinkään. Skele, Sampo ja minä kompattiin. Mikki yritti uudesta kuorostaan innostuneena vielä keskiviikkona jotain piipittää Rakkaani-biisin soundeista, mutta kyllä nyt oli aika luopua lapsesta, ja päästää se maailmalle multiploitumaan. Knipi teki vielä korjaukset kansiin, ja samaisen herran kanssa kiikutettiin keskiviikkona masteri SonyBmg:lle, jossa sitä jo kovasti odotettiin. Juotiin vielä ennen SonyBmg:ltä lähtöä pikkaiset kahvit. Knipi: Olipahan taas show! Viimeiset kaksi viikkoa meni taas sellaisen stressin kanssa sekoillessa että huhhuh! Miten me ei ikinä opita?!? Vai pitäisikö jotain edes oppia? Stressaaminen, unettomat yöt, yleinen skitsoilu jne viestivät toisaalta myös siitä että me välitämme. Ehkä liikaakin... Keskiviikkona 18.1. kun olimme Anssin kanssa lähteneet SonyBmg:ltä ja pääsin vihdoin kotikulmille olin niin raunioina, että meinasin pillahtaa itkuun kun ruokakaupassa oli liian pitkä jono... Tajusin että en ole kahteen viikkoon nukkunut enempää kuin muutamia hassuja tunteja siellä sun täällä, eikä homma ole mun kohdaltani vieläkään ihan täysin pulkassa. Minä nimittäin odottelen vieläkin Sonyn tehtaalta varmistusta siitä, saapuiko kansitaide ikinä perille... Summa summarum: Anssi: Paljon kului aikaa, monta legendaarisen hyvää/huonoa musa dvd:tä, kymmeniä paketteja makkaraa, tukuttain Hynnisen rahaa, gigoittain kovalevyä, kymmeniä kieliä, tuhansia hiuksia, satoja kiloja Rappulan Tiinan ruokaa, kymmeniä pellillisiä mokkapaloja, kulhoittain popcornia, kaksi olutta, ja vaikka mitä. Mutta saatiinhan se levy valmiiksi!! En aio ryhtyä tässä kuvailemaan, mitä milläkin biisillä on haettu, tai miksi missäkin biisissä on mikäkin tunnelma, koska mielestäni nyt tulee se paras vaihe: vastuu levystä siirtyy kuulijan käteen. Me olemme osamme tehneet niin hyvin, kuin | ||