|
|||||||
|
|||||||
|
2001
Teen Sampon kanssa demot biiseistä Onneton, Mustat varjot, Matkalla tähtiin aka Teinienkeli ja Maailmanloppua odotellessa. Mikki ja Sampo tekee demot biiseistä Heikkoa jäätä ja Käännös. 2002 lauantai 26.1.
maanantai 28.1.
keskiviikko 30.1.
torstai 31.1.
maanantai 4.2.
Esittelen myös Don McLean kakkosen mutta ei päästä sovituksesta yhteisymmärykseen. tiistai 5.2. tai keskiviikko 6.2.
torstai 7.2.
klo 12.00 - Ensimmäinen tapaaminen uuden emolevy-yhtiömme BMG:n ja sen pomon, Niko Nordströmin kanssa. Paikalla myös entinen Zen Garden pomo, nykyinen BMG:n A&R - miehemme Kari B. Hynninen. Puhutaan kaikesta mahdollisesta. Palaverin jälkeen soitan kuunteluhuoneessa Karille ja muille Sampon ja mun juuri valmiiksi saaman Don McLean kakkosen. Ihan ok vastaanotto, joskaan ei hurmoksellinen. Sitten keilaamaan, syömään sekä saunomaan. Kuunnellaan seitsemän demottua biisiä ja juodaan bisukkaa. Levyn työnimeksi päätetään antaa "Super Hits Collection". Huumor kukkii. maanantai 11.2.
tiistai 12.2.
torstai 14.2.
perjantai 15.2.
klo 16.00 - Treenit. Kaikki paikalla. Mikki esittelee uuden biisin joka kuulostaa hienolta. Itseäni häiritsee Chili peppers-sovitusmaailma. Heitellään ideoita ja mutkan kautta päädytään kuulostamaan Jellyfishiltä, mikä ei ole huono juttu. C-osa ei ehkä ihan vielä valmis mutta biisi kuulostaa singleltä. Esittelen "Varovasti nyt"-biisin uudestaan. Mikko kuulee biisin ensimmäistä kertaa. Soitetaan The Band-sovituksella. Sampo ehdottaa nopeampaa sutikomppia. Keskustellaan ja pähkäillään. Soitetaan Sampon ehdottamalla kompilla ja kaikki tuntuu olevan tyytyväisiä. Lopetellaan treenit. Jää hyvä fiilis. maanantai 18.2.
tiistai 19.2.
keskiviikko 27.2.
torstai 28.2.
Ainoa asia mikä on ollut edes lähellekään varmaa tämän levyn suhteen, eli Lasse tuottajan pallilla, tuntuu nyt olevan kyseenalaistettu. Loppupäivä menee pohtiessa ja pähkäillessä. Soitan kundit läpi ja kyselen mielipiteitä. Kenelläkään ei oo oikein mitään varsinaista mielipidettä puolesta tai vastaan, mutta ajatus herättää mielenkiintoa. perjantai 1.3.
maanantai 4.3.
tiistai 5.3.
perjantai 9.3.
maanantai 11.3.
torstai 14.3.
perjantai 15.3.
maanantai 18.3.
Kaikki hyvin kunnes jostain syystä juna menee väärille raiteille ja päädytään pitämään parin tunnin keskustelu siitä jatketaanko bändinä vai ei... Lyhyesti: Päätämme jatkaa ponnisteluja. torstai 21.3.
tiistai 26.3.
Sampon ja Mikon häivyttyä käydään Skelen, Mikin ja Kallen kanssa keskustelua kaikesta mahdollisesta levyyntekoon liittyen. Jostain kumman syystä, vaikka kaikki äänittämämme biisit kuulostivat enemmän tai vähemmän huonoilta, mulle jää suhteellisen hyvä ja levollinen mieli. Sampolle ja Mikolle sen sijaan ei. keskiviikko 3.4.
torstai 4.4.
Fiilis tapaamisen jälkeen on, ihme kyllä, mitä mainioin. Tuntuu että vihdoinkin voisi jotain tapahtua. Mua alkaa suoraan sanottuna jo ottamaan päähän tää puhuminen, mä haluan jo päästä soittamaan. maanantai 15.4.
Treenien jälken torikahville Hietsuun viettämään lämmintä kevätpäivää. Päätetään että jos tää seuraava levy ikinä saadaan valmiiksi, niin me tehdään siitä pieni vinyylipainos. Vaikka ihan vaan omaksi iloksemme ja omilla rahoilla (vihje levy-yhtiölle: saa osallistua). tiistai 16.4.
Sovitaan Chydeniuksen Kallen kanssa että hän tulee tuottamaan Mustat varjot-biisin ja äänitykset aloitetaan heti kun mahdollista Musicmakersilla. Studioaikaa järjestyy seuraavalle viikolla. Mahtavaa. keskiviikko 17.4.
tiistai 23.4.
11.30 treffit Musicmakersilla. Mustien varjojen rakenne ollaan tahallamme päätetty jättää vähän auki, jotta olisi vähän oivalluksen makua ekoissa studiosessioissa. Biisistä kun ollaan näköjään tekemässä oikein kunnon teosta. On ollut puhetta että lisättäis siihen joku mahtipontinen c-osa. Mikki onkin sellaisen säveltänyt mutta kukaan ei ole sitä vielä kuullut. Jännityksellä kuunnellaan ja todetaan että se on aivan mahtava, juuri sitä mitä biisi kaipasi. Päätetään aloittaa biisin äänitykset pianolla. Jotain kolmisen tuntia menee kunnes Mikki saa homman purkkiin ja meikäläinen pääsee soittelemaan akustista. Lisätään vähän urkua, kellopeliä ja kosketinosuuksia. Ihan hyvä saldo ekalle päivälle. Rakenteesta jää tosin vielä vähän outo fiilis. keskiviikko 24.4.
perjantai 26.4.
perjantai 3.5.
Lukuisista yrityksistä huolimatta en ole onnistunut saamaan Mustien varjojen sanoituksia täysin valmiiksi ja nyt alkaa olemaan korkea aika. Sessiot keskeytyy vähäksi aikaa kun Kalle hoitaa jotain Kemopetrol-juttuja ja mennään Mikin kanssa kahville pohtimaan. Viiden maissa palaillaan studiolle. Alamme Mikin, Skelen ja Kallen kanssa tosissamme vääntämään sanoituksia julkaisukelpoisiksi. Parin tunnin päästä alkaa homma olemaan hanskassa. Ryhmätyömme onnistuu mielestäni hyvin. Tulee ihan mieleen vanhat Superego-sessiot jossa Mikin ja Kallen kanssa sahattiin Unihiekkaan sanoja keskellä yötä ja äänitettiin laulut heti kun sanat saatiin valmiiksi. tiistai 7.5.
Treenien jälkeen kahville. Puhutaan m.m. levyn budjetista joka ensimmäisen kerran tuntuu aavistuksen verran ahdistavalta. Päätetään myös hyvissä ajoin ruveta tekemään ns. A-, B- ja C-listoja tekeillä olevista biiseistä. A-listalle päätyy luonnollisesti parhaat, B-listalle hyvät mutta ei välttämättä ainakaan tällä hetkellä parhaimmistoon kuuluvat ja C-listalle "huonot" tai keskeneräiset biisit. Budjettihomma alkaa pienen harkinnan jälkeen tuntumaan enemmänkin hyvältä kuin huonolta asialta. Jotenkin se tuntuu antavan raamit koko hommalle ja selkeyttävän monia asioita. maanantai 13.5.
tiistai 14.5.
keskiviikko 15.5.
Mikki soittaa mulle uruilla Toisinaan-nimisen biisin joka kuulostaa erittäin lupaavalta. Mainitsen että Kerkko Koskisen uudessa biisissä on vähän samantyyliset sanat ja että Kapasiteettiyksiköllä myös on biisi joka kulkee nimellä Toisinaan. On siis mahdollista että nimi tulevaisuudessa muuttuu. torstai 16.5. ja maanantai 20.5.
keskiviikko 22.5.
torstai 23.5.
Mun osuus tuntuu kestävän ikuisuuden kun en millään meinaa saada hommaa toimimaan. Onneksi Mikillä ei mee ihan yhtä kauan. Leadien jälkeen lauletaan kasa stemmoja. Kuulostaa hyvältä. keskiviikko 29.5.
Kuunnellaan Teitäni sinuun, joka äänitettiin joulukuussa 2000 yhdessä Polkupyörälaulun kanssa. Lasse ja Mikki ei ollu kuullu koko biisiä melkein kahteen vuoteen ja ihmeteltiinkin että kylläpäs kuulostaa hyvältä. Kuunnellaan myös Pakkasukon studioversio joka äänitettiin syksyllä 1999 sekä demoversio joka äänitettiin saman vuoden keväällä. Kummatkin kuulostaa laulua lukuunottamatta mainioilta. Tälle levylle kyseinen biisi voisi jopa sopia. H-H:ltahan se rankattiin pois viime kädessä jotta albumin tasapaino ei olisi horjunut. maanantai 3.6.
maanantai 10.6.
perjantai 14.6.
Kari on samaa mieltä kuultuaan sen mutta Lasse saa jollain ihmeen tavalla mut vakuuttuneeksi että vielä kannattaa yrittää. sunnuntai 16.6.
Seuraavan parin viikon aikana pähkäillään Mustia varjoja pääsemättä minkäänlaiseen kompromissiin. Esituotantoa Hollolan sessioita varten. Yritän myös saada Weezerin ja Piggiesin sanoja kuosiin mutta huonolla menestyksellä. Ei yksinkertaisesti vaan innosta. 1.-5.7. petrax-studiossa by skele
Esituotantosessiot pidettiin treenikämpällämme torstaina 27. kesäkuuta. Sovittiin, että äänitetään neljä biisiä mutta keskitytään niistä pariin ja jatketaan muita myöhemmin. Käytiin Lassen kanssa läpi biisit mutta jätettiin useimmissa tarkempi sovittaminen studioon. Äänittäessä kuitenkin niin moni asia muuttuu, että on parempi olla sovittamatta liikaa etukäteen. SU 30.6. - Sampo, Mikki ja Lasse lähti jo sunnuntai-iltana Hollolaan ja vei samalla meidän soittokamat. Tavaraa oli jälleen kerran pakettiautollisen verran ja rapiat päälle. Minä ja Knipi tultiin henkilöautolla maantantaina. MA 1.7. - Äänitykset aloitettiin iltapäivällä ehkä kello kahden aikoihin. Päästiin suht nopeasti alkuun koska Sampo, Mikki ja Lasse olivat tulleet jo sunnuntai-iltana ja kasanneet kamat. Eka biisi oli Piggies, parin minuutin kitaravetoinen rypistys jossa on hieman samaa poljentoa kuin Iggy Popin Lust for Lifessa. Päätettiin yrittää äänittää koko bändi yhtaikaa koska juuri tässä biisissä yhteissoiton fiilistä voisi kaivata. Biisistä oltiin etukäteen hiukka epävarmoja koska kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Puhuttiin jopa että unohdettaisiin se tyystin, mutta onneksi käytiin Lassen kanssa läpi biisi vielä edellisellä viikolla ja muutettiin joitakin juttuja, esimerkiksi kitararytmityksiä. Ongelma soitannollisesti oli ollut se, että kitarat ja basso soitti tavallaan samaa juttua sekä melodisesti että rytmisesti, ja se teki biisistä vähän yksioikoisen. Tekstikään ei ollut aivan siinä, mutta päätettiin jättää se myöhempään jollei viikon aikana keksitä mitään mullistavaa. Itse asiassa biisiä muutettiin aika merkittävästi vielä juuri ennen äänitystä niin, että pelkästään Knipi soitti biisin perusriffiä, Mikki soitti bassolla yhtä ääntä riffin alla ja minä soitin ylempää jonkinlaista teemaa. Muutos oli erittäin hyvä ratkaisu ja varsinkin monotoninen basso toi biisiin jotain maanisuutta mikä siitä oli puuttunut. Päätettiin myös aloittaa biisi bassointrolla, mikä ideana oli helvetin cool ja meidän tapauksessa uutta. Kuinka monta ottoa äänityksissä meni en muista, mutta riittävän monta että sormenpäitä alkoi jomottaa. Huomasi ettei olla treenattu niin usein kuin ennen. Mutta lopputulos kuulosti todella hyvältä, raa´alta ja ennen kaikkea bändiltä. Me oltiin todella positiivisesti yllättyneitä miten hyvältä biisi voi kuulostaa kun siitä on edelliset viikot ollut aika masentunut. Ja kaiken lisäksi ei tuhraantunut kuin muutama tunti pohjien äänittämiseen. No, vielähän puuttuu sanat… Toistaiseksi ei olla äänitetty Piggiesiin muuta kuin pohjat ja vähän perkussioita (shaker), laulut siirrettiin siis suosiolla myöhemään. Loppupäivänä tehtiin pääasiassa rumpuraitoja biiseihin Weezer, Sininen ja Toisinaan koska niihin me soitettiin soittimet erikseen. Rumpuäänityksistä mulla ei ole oikein muistikuvaa koska koko päivää ei jaksa istua tarkkailuhuoneessa. Sampo, Lasse ja äänittäjä-Jyrki teki taattua duunia taas kerran ja me muut tehtiin mitä lie. TI 2.7. - Seuraavista päivistä en muista yhtä tarkkaan, koska jo viikon studiosession aikana on taipumus unohtaa mitä on milloinkin tapahtunut. Varsinkin Hollolassa, jossa studiorakennuksessa pyöritään ympäri vuorokauden eikä periaatteessa tehdä muuta kuin äänitellään, syödään ja juodaan, saunotaan ja nukutaan. Tiistai pyhitettiin pitkälti bassolle ja Knipin kitaroille. Knipi soitti muistaakseni ekana kitararaidat ainakin Weezeriin. Mikki soitti bassot biiseihin Weezer ja Sininen. Jos jollain tavalla pitäisi kuvata biisejä niin Weezer on näistä eniten Helsinki-Hollolan tyyppinen (biisin nimikin kertoo jo jotain). Musiikillisesti se on ehkä lähimpänä osastoa Koivuniemen Herra/Umpikujassa. Tässäkin jätettiin sanoitus ja laulu myöhempään, mutta soitinraidoista tuli mainiot. Kitaravoittoista, mutta analogisynalla höystettynä. Sinisen eka työnimi oli "Jelly Peppers" mikä tietysti viittaa Jellyfishiin ja Red Hot Chili Peppersiin. Nyt kun biisi on melkein valmis se ei tietenkään enää muistuta niitä, ainakaan Peppersiä. Mun mielestä se edustaa sellaista Egotrippiä mitä ei ole aikaisemmin kuultu, vaikka se on taatusti tunnistettavissa (no, tämä kyllä itse asiassa pätee aika moneen uusista biiseistämme). Fiilikseltään Sininen on kyllä aika sopiva nimi ko. biisille. "Toisinaan" on hidas biisi, jossa urku on kantava voima. Tunnelma on jopa harras. Siitä tulee erittäin kaunis kipale. Olisi nastaa kertoa enemmän nippelitietoa siitä, mitä soittimia ja vahvistimia käytettiin, mutta en muista niin tarkkaan. Efektejä käytettiin ylipäätään aika vähän. Analogidelayta laitettiin kitaroihin muistaakseni yhdessä biisissä, ja säröpedaalia käytettiin säästeliäästi. Koitettiin pikemminkin vääntää vahvistimet niin lujalle että saatiin kunnon putkisäröä. Vois sanoa, että aika retropohjalta lähestyttiin (yllätys, yllätys). KE 3.7. - Urkupäivä. "Toisinaan" tehtiin niin, että Mikki soitti ensin Hammond-urkuraidan ja vasta sen jälkeen Sampo soitti oman rumpuosuutensa. Biisiin ei äänitetty lainkaan bassoa vaan sen sijaan käytettiin Hammondin jalkioita, joista lähtee todella mojovat alaäänet. Kun Mikki oli saanut urkuraitansa valmiiksi jouduttiin vielä nopeuttamaan biisiä koska todettiin, että tempo oli aivan liian hidas. Onneksi se käy nykyään aika helposti kun äänitetään tietokoneilla. Ennen, kun käytettiin nauhaa, biisin sävelkorkeus nousi jos nauhaa nopeutti. TO 4.7. - Kitarapäivä. Tehtiin pääasiassa skebaraitoja biiseihin Weezer, Sininen ja Toisinaan. Päästiin Lassen kanssa yhteen lempipuuhistamme eli kitarasoundien vääntämiseen. Varsinkin Sinisessä tuli helvetin hyviä kitarasoundeja sekä mulle että Knipille. Silti ei rakennettu mitään 15 kitaran äänivalleja vaan enimmäkseen samanaikaisesti soi yksi tai kaksi kitaraa. Siniseen tehtiin myös c-osaan cembaloraita. PE 5.7. - Tehtiin enimmäkseen lauluraitoja ja taidettiinpa myös äänittää Weezer-biisin teema vanhalla Yamaha-analogisyntikalla. Laulut tehtiin vain Mikin biiseihin Sininen ja Toisinaan. Toistaiseksi teksti ei ole valmis Weezerissä ja Piggiesissä, mutta ne tehdään valmiiksi Lassen luona. Ai mitä tehtiin silloin kun ei äänitetty? Katsottiin esimerkiksi videoita - Lasse oli tuonut kasan Osbournes-jaksoja sekä erilaisia musadokumentteja, mm. Def Leppardin Making of Hysteria ja Aerosmithin Making of Pump. Studiossa on jotenkin vielä hauskempi katsoa dokkareita eri bändien levytysprosessista koska silloin käy itse läpi samoja asioita. Etenkin Def Leppardin Hysteria tuntuu läheiseltä koska sitä väännettiin kolme tai neljä vuotta. Vähän niinkuin tätä meidän levyä... Hirveästi ei kyllä ulkoiltu. Yhtenä tai parina päivänä aurinko paistoi ja päästiin uimaankin. Videopelejä ei muuten tällä kertaa pelattu ollenkaan. Otettiin myös vähän bändikuvia siltä varalta, että niistä tulisi käyttökelpoisia. Otettiin mm. kuvia, joissa me seistään ojassa ja näkyy vain ylävartalot. Vasta nyt elokuussa huomattiin, että Don Huonot olivat myös ottaneet peltokuvia, eli se siitä ideasta. Me oltiin jo vähän diggailtu yhtä kansikuvaideaa, jossa bändi näkyy aivan pienenä alareunassa ja loput on peltoa ja taivasta. Otettiin myös huvin vuoksi Beatlesin Rubber Soul-albumin tyylinen valokuva nyt kun meitä on vain neljä. Koko studioviikko oli todella onnistunut. Ensinnäkin musta tuntuu, että me viikon aikana taas hitsauduttiin yhteen bändinä. Toiseksi kaikki äänitykset meni helvetin hyvin ja saatiin neljän biisin pohjat tehtyä, plus vielä laulut biiseihin "Sininen" ja "Toisinaan" (muutama stemma puuttuu kuitenkin vielä). Kolmanneksi Mikki soitti mallikkaasti bassoa eikä tarvittu ulkoisia apuvoimia. Oli myös helppo tehdä hommia neljän eikä viiden bändijäsenen kesken. Ja kun tuotantopuolesta vastaa kaksi niin osaavaa ja mainiota jätkää kuin Lasse ja Jyrki niin ei voi mennä metsään. Kun vielä Petraxin puitteet on niin loistavat (kuten myös isäntäväki), multa taitaa loppua ylistyssanat. Seuraavaa studioviikkoa lokakuussa ododetaan jo innolla. Ja Knipi jatkaa... Hollolan sessioista vielä sen verran että keskiviikkona Hynnisen Kari ilmaantui paikalle mukanaan Varovasti nytin remix-versio. Mustien varjojen miksausten aikaan Chydeniuksen Kalle sanoi että jos hän ei tuota koko albumia, niin hän vähintäänkin haluaa olla mukana tekemässä Varovasti nytiä, sillä se oli hänen mielestään niin hyvä ja hänellä oli siihen muutamia ideoita.. Seuraavien parin viikon aikana Sampo toimitti Kallelle alkuperäiset raidat Varovasti nytin demosta joka äänitettiin Sampon kotona joita Kalle sitten vähän käsitteli. Kalle oli sitä mieltä että mun laulama demo oli niin hyvä että biisin uudelleen äänittäminen olisi luultavasti tuhonnut demoversion tiettyä herkkyyttä. Remix-versio onkin siitä aika ovela että siinä ei ole mitään muuta kun mun Sampon kotona livenä vetämä kitara ja laulu (+ tuplaukset), Kallen soittama basso ja Paatelaisen Miikan steele-kitarointia kunnon kantrihengessä. Lopputulos on mahtava. Loput heinäkuusta meneekin lomaillessa... ELOKUU - Päällekäisäänityksiä Lassen kotona. maanantai 5.8.
Aloitetaan hommat todella iisisti jutellen ja pähkäillen. Päätetään unohtaa Weezer ja Piggies toistaiseksi ja ottaa Toisinaan työn alle. Siitä puuttuu vielä kaikki stemmat, joten mä laulan koko päivän stemmoja. Mikki yrittää vielä illalla vääntää c-osan lauluja mutta huonolla menestyksellä. keskiviikko 7.8.
torstai 8.8.
Seuraavaksi Mikki soittaa Lassen epävireistä pianoa joka antaa biisille ovelan psykedeelisen fiiliksen. Lisätään myös melodica jonka virettä muutetaan tietokoneella oktaavia matalammaksi joka saa melodican muistuttamaan enemmänkin polkuharmonia. tiistai 13.8. ja keskiviikko 14.8.
torstai 15.8.
Klo 11.00 Lasselle jossa Skele soittaa sähkökitaraa ja baritonikitaraa biisiin "Onneton". Skelen saatua omat juttunsa valmiiksi päätetään Lassen kanssa avata Mustien varjojen 2. version tiedostot. Kallen tuottama versiohan kuulostaa pirun hyvältä. Tulen siihen lopputulokseen että biisin ongelma on enemmänkin epäonnistunut miksaus kuin huono biisi tai meidän suoritus. Biisin loppu kylläkin vielä mielestäni vähän hämärä, mutta eiköhän siihen jotain keksitä. Ajatuksena on että biisi kuitenkin miksataan Kallen kanssa vielä kertaalleen. Soitan Lasselle "Sinä vain" kehitelmääni. perjantai 16.8.
Seuraavat pari viikkoa sahailen Sinä vain-biisiä kasaan. torstai 22.8.
keskiviikko 28.8.
torstai 29.8.
maanantai 2.9.
keskiviikko 4.9.
Kari kertoo jostain leffasta johon voisi olla mahdollisuus saada biisin tai pari. Demoan Mikille ja Kallelle Sinä vain-tekstin. perjantai 6.9.
Tapaan Karin treenien jälkeen. Mies on ihan paskana jostain ja mietin että mahtaako tää sittenkään olla oikea hetki esitellä Sinä vain-biisin uutta bändisovitusta minidisciltä. Päätän ottaa riskin, kyllä se sen verran hyvältä vaan kämpällä kuulosti. Biisin soidessa rupee Karin jalka liikkumaan rytmin tahdissa. Se on aina hyvä merkki. Biisin loputtua vastaanotto on jo huomattavasti parempi. tiistai 10.9.
torstai 12.9.
maanantai 23.9.
...Skele jatkaa: tiistai 15.10.
Kuten arvata saattaa, kuvaussää ei tähän vuoden aikaan ollut maailman herkullisin. Ainakin mulla oli seuraavana päivänä kurkkukipua, mutta vuosien varrella on jo tottunut että kuvaussessioissa käy niin. Tuli kuitenkin nippu hyviä kuvia (pääosin mustavalkoisia), joista osa näkyy levyn ja sinkkujen kansissa tai sisäkansissa. studioviikot hollolassa
Kesän ja syksyn sessioiden välillä ääniteltiin sitä sun tätä Lassen kotona, niin kuin Knipi kertoi yllä. Onneton-biisiin lisättiin lauluja, viulukoneita ja baritoni- sekä tavallista sähkökitaraa. Toisinaan-biisiin Sampo soitti sudeilla Nick Drake-vinyylilevyboxia (!). Kotikutoista, mutta kuulostaa niin hyvältä. Syksyllä alkoi myös käydä selväksi, että rokkihenkiset "Piggies" ja "Weezer" saa jäädä tältä levyltä koska tarpeeksi hyvää tekstiä niihin syntynyt. Kun ei niin ei. Rokkibiisin teksti vaatii tietynlaista mielentilaa jotta sen pystyy tekemään hyvin tai ainakin niin ettei se itselleen tunnu feikiltä. Nyt sellaiseen mielentilaan ei yksinkertaisesti päästy vaikka kovasti Knipi yritti. "Piggies"-biisi varsinkin on pirun kova, se tullaan varmasti kuulemaan jossain vaiheessa. 7.-11.10.
Sinä vain on kitaravoittoinen keskitempoinen biisi, jossa on vivahteita jostain David Bowien (Heroes), U2:n ja Del Amitrin välimaastosta. Älä koskaan ikinä on yhtä lailla kitarapainotteinen rokkibiisi, joka kylläkin on höystetty ainakin wurlitzer-sähköpianolla. Tekovaiheessa Älä koskaan ikinä toi vahvasti mieleen muinaisen The Grays-yhtyeen jota me kaikki ollaan digattu enemmän tai vähemmän, ja sai siten työnimen Grays. Huvittavaa on että Knipi muisteli Ulkopuolella-kappaleen myös aikoinaan kulkenut samaisella työnimellä. Me tehtiin myös akustisvoittoinen Tarpeeton mies, jossa taas kerran ensin äänitettiin akustinen kitara ja laulu (Knipi) ja sitten lisättiin perkussioita, pianoa, sähkökitaraa, laulua ja muuta kivaa. Tämän session aikana syntyi myös Matkustaja-biisi, joka toteutettiin akustispohjaisesti. Knipi ja Sampo sai yhtenä iltana päähänsä äänittää pohjat yhteen aihioon, joka meillä oli ollut jo kuukausia. Eli rummut ja akustinen sekä kellopeli. Ensin oli ollut ajatuksena tehdä siitä enemmän REM-tyylinen sähkökitaravetoinen biisi, mutta siinä muodossa se ei oikein lähtenyt lentoon. Näin ne biisit elää. Pohjat jätettiin muhimaan marraskuun sessioihin, joissa lisättiin urkuja, wurlitzeria, slidekitaraa, lauluja jne. Joskus lokakuun ekan session jälkeen kuultiin, että leffaporukka oli tykästynyt biisiin Älä koskaan ikinä vaikka me oltiin ehdotettu Sinä vainia. No, se oli meille aluksi pieni shokki, mutta sittemmin on ajatukseen tottunut. 31.10.-3.11. ja 11.-15.11.
Ilonamme studiossa oli mm. Lassen Stiga-pöytälätkäpeli ja ison studiotilan pingispöytä, jossa pääsi edes harjoittamaan jonkinnäköistä liikuntaa. Sunnuntaina 3.11. Lemot tuli viikoksi Hollolaan äänittämään muutaman biisin. Fiilis oli kuin olisi tavattu jossain festarin backstagella ja päänsärky aamulla sen mukainen kun maanantaina aamulla lähdettiin Helsinkiin. (Knipi huomauttaa: Mikään ei huvittavuudessaan vedä vertoja siihen kuin herää aamuyöstä hirveeseen mekkalaan ja näkee humaltuneita miehiä kuvaamassa videokameralla toistensa takapuolia.) Miksaukset näillä viimeisillä viikoilla tuntuivat menevän hyvin, ja ainoa mikä joinakin päivinä vaivasi oli tekemisen puute, paitsi tietysti Lassella, joka joutui hääräämään kahdessa studiossa. Mustat varjot miksattiin jälleen kerran uudestaan, mutta aika näytti, ettei vieläkään viimeistä kertaa. Kaikki ei vieläkään olleet tyytyväisiä versioon ja välillä tuntui että hermot menee täysin kyseisen biisin kanssa. Kappale ansaitsee täysin oman kappaleensa jos Egotripistä joskus kirjoitetaan kirja. Niin paljon säätöä on biisin ympärillä ollut. Oikeastaan ainoat huonot fiilikset koko äänityssessioiden aikana tuli viimeisen studioviikon lopussa. Mikki lähti perjantaina hautajaisiin, takana oli edellispäivän Mustat varjot-sekoilu eikä päästy saattamaan sessoita päätökseen sillä tavalla kun haluttiin. Muuten koko heinäkuun ja syksyn äänityssessiot oli todella onnistuneita ja päästiin viettämään paljon aikaa bändinä, mitä keikkatauolla ei tule tehtyä. Äänitykset loppui kyllä tähän, mutta miksaukset ei. Marras- joulukuun vaihteessa tehtiin uudet miksaukset Mustista varjoista (Lassen luona), Sinä vain (Finnvox) ja Älä koskaan ikinä (Finnvox) koska tuntui, että niistä ehkä saisi enemmän irti. Varsinkin Älä koskaan ikinä tuntui potkivan paremmin.
Levyprosessiin palattiin oikeastaan tammikuun puolessavälissä. Mentiin Lemonator-Ripan studioon kuuntelemaan levyn biisejä ja päättämään biisinjärjestys. Luultavasti juuri kuuntelutauon takia biisit kuulosti törkeen hyviltä ja tajusi taas, että tässä on nippu meidän parhaita biisejä ikinä. Tosiasia on kuitenkin, että biisikokonaisuus ei ollut yhtä yhtenäinen paketti kuin Helsinki-Hollola ja siksi oli yksi tai kaksi biisiä (yhteensä kahdestatoista) jätettävä pois. Hankalinta oli päättää mi(t)kä biisi(t) jäisi pois levyltä. Eniten oli keskustelua biiseistä Pakkasukko, Teitäni sinuun ja Matkustaja. Myös Polkupyörälaulu ja Onneton kävivät "reunalla". Ensin meillä oli ajatuksena jättää 10 biisiä levylle, mutta niitä kuunnellessa tuli vaan se fiilis että ne on niin hyviä että voidaan huoletta laittaa 11. Tuntui siltä, että jos kaksi biisiä olisi jättänyt pois, levy olisi menettänyt enemmän vaikka se olisi voinut olla vähän yhtenäisempi. Matkustaja jäi levyltä pois, mutta siitä tuli silti levyn nimi. Kuulostaa epäloogiselta, mutta toisaalta siinä on koko jutun viehätys. Nimi sopii levylle hyvin, se näytti Knipin kansisuunnitelmissa hyvältä, ja tällä tavalla yksikään levyn biisi ei saanut liikaa painoarvoa. Biisi julkaistaan varmaan joskus myöhemmin. Päästiin loppujen lopuksi aika helposti yhteisymmärrykseen biisijärjestyksestä, josta tuli seuraava: Mustat varjot - Älä koskaan ikinä - Teitäni sinuun - Sininen - Varovasti nyt - Sinä vain - Toisinaan - Pakkasukko - Onneton - Polkupyörälaulu - Tarpeeton mies. Oltiin ihan fiiliksissä. Myöhemmin Pakkasukko ja Toisinaan vaihtoi paikkaa, muuten järjestys säilyi samana. Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että tämän levyn tekeminen on ollut raskainta mitä tässä bändissä on tehty. Ei niinkään äänitysten ja studiotyöskentelyn suhteen, koska siinä edettiin aika ripeää tahtia ja tunnelma oli parhaimmillaan. Ongelma on ollut lähinnä kaikki muu studion ulkopuolella: kiireet ja yhteisen ajan puute, erimielisyydet, epätietoisuus ja liikaa vaihtoehtoja. Se, että basisti on puuttunut, on itse asiassa tuntunut niiden rinnalla pieneltä ongelmalta. Toisaalta, kun nuo asiat pystyy unohtamaan, uusista biiseistä saa niin paljon kicksejä että homma ei enää tunnu niin järjettömältä. Helsinki-Hollolaa tehdessä ajatus oli hyvinkin selkeä siitä että rokkilevyä ollaan tekemässä. Tällä kertaa meillä ei ollut muuta punaista lankaa kuin että biisien pitää olla hyviä. Se oli varmasti yksi suuri syy koko levynteon ajan vallinneeseen epätietoisuuteen. Välillä tosiaan tuntui siltä että olimme pahemman kerran menossa metsään, mutta muuta vaihtoehtoa ei vain yksinkertaisesti ollut olemassa. Tämä on meidän viides studioalbumi ja jokaisen uuden levyn valmistuessa on ollut tunne siitä että me ollaan ylitetty itsemme jollain tavalla. Tällä kertaa olemme ylpeitä siitä että levy ylipäätään saatiin tehtyä. Tämä levy oli tehtävä näin tai ei ollenkaan. Knipi & Skele |
|
||||||
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)
)