Egotripin Matkustajana Maailmanloppua odotellessa

Egotripin leiristä paikalla ovat kitaristi/laulaja ja pääasiallinen säveltäjä Knipi sekä basisti Anssi. Uuden levyn nostradamiaalinen nimi juontaa juurensa levyn avausraitaan ja siihen oivallisesti sopivaan kansikuvaan. Knipin mukaan kansikuvilla on yhtyeelle suuri merkitys, niiden täytyy edustaa levyn musiikillista kokonaisuutta. Kappaleiden teemat eivät kuitenkaan mitenkään yleispätevästi linkity albumin nimen alle. Levyn nimen haluttiin yksinkertaisesti herättävän huomiota.

- Tosin maailmanloppu kyllä mainitaan muutamassa biisissä ja Kauppatori-kappaleessakin on sellaista maailmanlopun meininkiä. Tosin meillä on aina pilke silmäkulmassa ja huumoria täytyy olla. Kuten kansikuvassa.

Levyänne on kutsuttu etukäteen sellaiseksi singer/songwriter-tyyppiseksi levyksi.

- Aika yllättävää sellainen on, koska me ollaan joissain biiseissä yritetty tietoisesti päästä eroon sellaisesta singer/songwriter –meiningistä. Toisaalta kaikki nämä kappaleet voi esittää pelkällä akustisella kitaralla ja laululla, joten onhan se totta. Meille on tärkeää, että kappaleet ovat myös hyviä lauluja. Siksi jotkut asiat tehdään aina laulun ehdoilla. Joitain muita ominaisuuksia puolestaan korostetaan sitten sovituksissa.

- Me on myös ehkä vähän vähemmän laitettu sellaista soittamista tuohon levyyn, mikä voi myös tuoda sitä vaikutelmaa, Anssi lisää.

Levyn kappaleet ovat jälleen kerran Knipin ja Mikki Kausteen tekemiä.

- Meillä muilla ei tee mieli tuoda omia tekeleitä muulle bändille, kun ne ei vaan ole tarpeeksi hyviä, Anssi kertoo.

- Ei se kuitenkaan kiellettyä ole, Knipi jatkaa. Biisissä pitää kuitenkin olla se teksti, ja kun meillä on Mikin kanssa ongelmat omienkin tekstien kanssa, niin on aika hankalaa tehdä tekstiä toisen ihmisen kappaleeseen. Tai näin minä sen ainakin kuvittelisin. Toisaalta mun on tosi vaikeaa suhtautua sellaisiin suomalaisiin artisteihin, joilla teksti on hyvä mutta melodia tosi mitäänsanomaton. Ne on vaan sellaisia irtonaisia juttuja sitten. Tekstin ja melodian pitää olla vielä yhteydessä toisiinsa. Sellainen on mun mielestä onnistunut kappale. Tekstissä pitää aina olla jonkunlainen juju.

Egotripin tapana ei ole äänittää kappaleita, joista oltaisiin yhtään epävarmoja.

- Kaikki kappaleet jotka äänitettiin, päätyivät levylle. Oikeastaan yhtään ei jäänyt varastoon, muutama aihio dumattiin bändin tai tuottajan toimesta heti alkumetreillä, mutta mitään valmista ei jäänyt pois.

Egotrippi ei koe alati laskevaa levymyyntiä mitenkään uhkaavana asiana. Digitaalisuus tuo mieleen monenlaisia asioita.

- Nää digitaaliset jutut on vielä niin uusia, että nyt mekin vasta nähdään se tällä uudella levyllä, että miten ne on vaikuttaneet, Anssi pohtii.

- Mä kyllä uskon, että se perusporukka ostaa edelleen levyjä ja nimenomaan niitä levyjä eikä latauksia. Kyllä siihen sekin vaikuttaa, että onko artisti sinkkuartisti vai albumiartisti. Jotkut tekee sellaista musaa, että se kokonaisuus ei kestä tarkastelua. Onhan se sitäkin, että ihmiset haluaa ottaa hyödyn näistä uusista jutuista, kuten internetistä ja puhelinsoittimista sun muista, mikä on tietty hyvä juttu.

- Nykyään levy-yhtiöt toivoo, että bändi ois hirveesti mukana netissä ja sen sellaisessa. Mutta kyllä bändin tehtävä on tehdä sitä musaa, eikä esimerkiksi itsensä markkinointia. Mä uskon että mun kuulijoillekin on tärkeämpää, että minä keskityn niihin biiseihin enkä johonkin muuhun. Meillä on onneksi vara sanoa tällaisia asioita, koska me ollaan saavutettu tietty asema. Tää markkinointiverkosto ja -viidakko on vaan niin iso, että välillä panostetaan liikaa siihen ulkokuoreen substanssin sijasta. Oli kyse verkkosivuista tai mistä tahansa, on tärkeää että siellä taustalla on se ihminen, eikä niin että ulkokuori on näyttävä, mutta mitään ei tapahdu.

Uudella levyllä laulut on toteutettu Egotripille uskolliseen tyyliin, kahden voimakkaan laulun turvin. Knipi ja Mikki ovat laulaneet yhdessä jo pitkään.

- Alussa me laulettiin kaikki tuplana, siis ihan koko ajan kahdestaan. Välillä harmoniat kohtasi ja välillä ei. Mutta jossain vaiheessa Mikki otti enemmän sitä lavapresenssiä laulajana, vähän kuin automaattisesti. Helsinki-Hollola levyn jälkeen me kuitenkin tajuttiin, että tämä homma ei voi jatkua tällaisena. Mikki ei vaan saanut niihin mun tekemiin kappaleisiin aina sitä haluttua tunnelmaa, kun taas minä pystyin saamaan sen helposti. Se on vähän kuin pakon sanelemana. Mulle on ehkä vaikeaa luopua siitä omasta näkemyksestä… Mutta toisaalta mä tiedostan sen, että mulla ei ole valmiuksia laulaa tiettyjä juttuja, joissa taas Mikillä on valtavat voimavarat, esimerkiksi silloin jos bändi soittaa täysillä. Mun ääni ei vaan riitä. Laulaminen on kuitenkin tullut mulle sillä tavalla Egotripin myötä. Kun on itse tehnyt biisejä, niin sitä on sillä tavalla laulanut itse kuitenkin koko ajan.

Suomen kokoisessa maassa ei ole helppoa tienata elantoansa musiikilla. Egotripin jäsenet kuitenkin ovat saavuttaneet melko hyvän aseman musiikkimarkkinoilla. Sen myöntää myös Knipi.

- Mä voisin kyllä tienata elantoni musiikilla ja Mikki ainakin tienaa elantonsa nimenomaan musalla. Mä en vaan pysty istumaan perseelläni, joten tulee tehtyä kaikkea muuta hommia. Ja jos paine alkaa kohdistumaan siihen musiikin tekemiseen, niin ei se enää tuo sitä helpotusta elämään mitä se muuten tuo, siis siellä arjen keskellä. Siinä on kuitenkin itsellä sellainen tunteenpalo sitä hommaa kohtaan, ettei pysty tekemään työhuoneella lauluja vaan sen tekemisen vuoksi. Sen tekemisen täytyy olla jotenkin pyhempää.

- Ei mikään voita sitä fiilistä, kun saa tehtyä biisin. Se tunnelataus ja sekasotkusta punaiseksi langaksi kiteytyminen on hienoa, varsinkin jos joku muukin vielä pitää siitä musiikista.

Levytystauon jälkeen Egotrippi lähtee jälleen kerran myös keikoille.

- Keikkatauko oli kyllä meille hyvä asia, koska tavallaan nyt jännittää ja innostuttaa ihan kuten alkuaikoinakin. Keikat on kyllä meille helvetin tärkeitä, tavallaan siinä mennään keräämään ja nauttimaan niistä työn hedelmistä, mitä on tavallaan siellä studiossa ja säveltäessä viljelty. Niitä on oikein odottanut.

Egotrippi on pitkän uransa aikana saanut kuulla kaikenkirjavaa kritiikkiä.

- Mulle tärkeintä on tietysti bändin muiden jätkien ja tuottajan mielipide. Silloin jos se biisi-idea läpäisee nämä viisi tyyppiä, se on tarpeeksi hyvä. En ole koskaan muuttanut mitään minkään lehden mielipiteen vuoksi. Toki niitä tulee luettua ihan mielenkiinnosta. Joskus ottaa asiat vakavammin kuin toisinaan. Perusteltu kritiikki on aina asiallista.

Egotrippikin koki uransa alussa laimeaa vastaanottoa ja tyhjiä konserttisaleja. Ajan myötä musiikkibisneksestä on kuitenkin otettu puhdas työvoitto.

- Mulla ei koskaan ollut sellaista fiilistä, että lopettaisin, vaan on aina tuntunut siltä, että olen menossa johonkin suuntaan. Suomessa yleisö ei silti tule mitenkään ilmaiseksi. Pitää olla tarkkana mihin menee, milloin ja mitä tekee. Jos ei ole mitään hyvää julkaistavaa, niin älä sitten julkaise.

- Sellainen artisti, joka tulee suoraan hiteillä kehiin, ei ole ehkä niin kiinnostava kun sillä ei ole historiaa. On toki poikkeuksia, eikä joku Idols ole välttämättä niin negatiivinen asia. Esimerkiksi Jani Wickholm ja Hanna Pakarinen ovat ajan myötä saaneet oman juttunsa hyvin kulkemaan, mikä on vain positiivista. Se musa on niiden itsensä näköistä.

Egotripillä riittää edelleen myös tavoitteita.

- Aina pitää tehdä parempia ja parempia levyjä. Ja toki sitä toivoo, että myisi vieläkin enemmän. Se syvin itsetarkoitus on kuitenkin tehdä niitä hyviä biisejä. Me tosin tehdään levy aina vaan parin vuoden välein, joten siinä ehtii aina tapahtumaan niin paljon ja ajat muuttuu, ettei sitä enää odota liikoja.

Egotripin musiikissa viihdearvo ja taiteellisuus yhdistyvät lähestulkoon saumattomasti.

- Siinä mielessä me ollaan taidetta, että tosi omaehtoisesti tässä toimitaan. Omalla kädenjäljellä ja eikä mietitä tekemisten seurauksia. Huumoriakin pitää aina olla mukana. Ihmisten pitää siitä tykätä, joten viihdearvoakin pitää toisaalta olla.

- Viihdettä, joka kuitenkin viihdyttää pitkään, sellaisen ”oikean” taiteen tapaan, Anssi täydentää.

- Helvetin hyvin sanottu! Knipi päättää.

Teksti: Jani Sipilä