Egotrippi saavutti rippi-iän

Egotripin seitsemäs albumi Maailmanloppua odotellessa pursuaa synkästä nimestään huolimatta positiivista asennetta. Keskiviikkona ilmestynyt levy juhlistaa samalla bändin 15-vuotista taivalta.

Egotripin helsinkiläisviisikko tunnetaan tavastaan työstää musiikkiaan pieteetillä ja harkiten.

Niinpä uuttakin levyä edelsi pitkä levytystauko, jonka aikana yhtye keikkaili harvakseltaan.

- Keikkatauolle jääminen on raskasta aikaa. Menen yleensä lukkoon, kun kiertue päättyy ja pitäisi aloittaa biisien tekeminen. Viime talvena en saanut luotua mitään neljään kuukauteen. Lopulta minun oli haettava vauhtia Kanarian saarilta, kitaristi-laulaja Knipi, oikealta nimeltään Zachris Alexander Stjerncreutz, muistelee helpottuneena.

Maailmanloppua odotellessa sisältää kolmetoista raitaa. Kaikki kappaleet jotka äänitettiin, päätyivät levylle.

- Biisien karsiminen tuntui huonolta ajatukselta, vaikka niitä syntyikin joka lähtöön. Hyvä niin, sillä levyn vahvuudeksi muodostui lopulta sen rönsyilevyys.

Totta tosiaan. Egotrippi on pyrkinyt aina luomaan vahvoja levykokonaisuuksia, joista riittää ammennettavaa. Maailmanloppua odotellessa ei ole poikkeus: albumi vaatii keskimääräistä enemmän kuuntelua avautuakseen.

- Mulla on pieni huoli siitä, että onko nykypäivän ihmisillä enää aikaa ja energiaa paneutua musiikinkuunteluun. Tällä levyllä on pieniä juttuja, joista vain tarkkaavainen kuulija voi saada kiksejä. Uskon, että meidän kuulijamme löytävät ne. Toisaalta mä en halua miettiä koko asiaa, koska mun vastuunani on tehdä mahdollisimman hyviä biisejä, Knipi järkeilee.

Maailmaloppua odotellessa on aiempaa 60-lukulaisempaa, joskin tunnistettavaa Egotrippiä. Irtiotto kahteen aiempaa levyyn, Matkustaja (2003) ja Vielä koittaa uusi aika (2006), on kuitenkin selvä.

- Kaksi edellistä levyä syntyi samoissa fiiliksissä. Meille oli tärkeätä päästä toisiin tunnelmiin. Sen eteen kannatti tehdä töitä.

Albumi ei nimestään huolimatta ole teemalevy, vaikka musiikkia on viety suuntaan, jossa teksti on kantava voima.

- Huomasimme Mikin (Kauste, Egotripin laulaja-kosketinsoittaja) kanssa, että molempien teksteissä käsiteltiin maailmanloppua. Nostimme aiheen levyn nimeksi. Mukana on huumoria ja ristiriitoja, jotka kristallisoituvat levyn kansikuvassa, missä mies seisoo sateenvarjon alla täydessä auringonpaisteessa, Knipi vihjaa.

Vaikka yhtye laulaa maailmanlopusta vihellellen, kolikolla on kääntöpuolensa.

- Nykypäivän ihmisillä on helvetinmoinen kiire ja tarve ajautua erilaisiin ongelmiin. Eletään kuin viimeistä päivää aivan kuin maailmanloppu olisi nurkan takana, poppari pohtii.

Tähän mennessä Egotripin laulajana on toiminut pääosin Mikki Kauste. Uudella albumilla Knipi ja Kauste jakavat lauluvastuun tasapäisesti.

- Päätimme olla sorkkimatta biisejä, jotka sopivat paremmin minun laulettavakseni. Roolien muuttumisen myötä Mikillä on tuplasti enemmän kosketinsoittimia mukanaan keikoilla. Tällaiset muutokset pitävät bändin virkeänä, joskin keikoille lähteminen jännittää ihan pirusti.

Egotripin ensimmäisestä keikasta tuli keskiviikkona kuluneeksi 15 vuotta.

Takana on hienoja ja vähän raskaampia ajanjaksoja. Knipi vertaa bändiä pitkään parisuhteeseen, joka vaatii ajoittain pieniä huoltotoimenpiteitä.

- On selvää, että jossain vaiheessa risoo, kun ollaan pitkään yhdessä. Bändissä soittaminen on parhaimmillaan maailman parasta hommaa, kun taas huonoimmillaan se tuntuu ihan hirveältä. Tärkeintä on keskittyä musiikkiin ja tehdä asiat huolella.

Egotrippi on oman tiensä verkkainen kulkija, joka vuosikausien puurtamisen jälkeen vuonna 2004 nousi kansansuosioon.

Knipin mukaan Egotripin taival voi hyvinkin jatkua vielä toiset 15 vuotta, jos vain "sanottavaa riittää".

- Musta tuntuu edelleen siltä, että Egotrippi on matkalla johonkin suuntaan. On kuitenkin järkevintä edetä levy kerrallaan ja tehdä parhaansa.

Knipin lisäksi orkesterin kahdella muullakin jäsenellä on jälkikasvua. Egotripin kalenteri on kuulemma sen verran joustava, että isyys ja pop-ura kulkevat käsi kädessä.

- Lapsien saaminen ei ole juuri vaikuttanut bänditoimintaan. Roolit on onnistuttu jakamaan siten, että kun bändi on koolla, me voimme keskittyä siihen 100-prosenttisesti. Ei se niin vaikeata ole kuin voisi kuvitella, Knipi myhäilee.

Jouni Hirn